Kesä on paitsi löhöilyn ja mansikansyönnin, myös erilaisten kokoontumisten ja tapahtumien aikaa. Parin viikon sisään on ollut niin V2.fi:n käyttäjien kuin kaveriporukankin omaa kokoontumista, joissa molemmissa moninpelaaminen on ollut isossa roolissa. Ja puhun nyt juurikin sellaisesta moninpelaamisesta, jossa istutaan saman ruudun ääressä tai vähintäänkin samassa huoneessa ja koneet ovat piuhalla toisissaan kiinni. Näin aikuisiällä tähän tarjoutuu aivan liian vähän kiireettömiä mahdollisuuksia.

Hieman tähän liittyen jollakin internetin lukemattomista kuvasivustoista tuli taannoin vastaan sarjakuva, jossa kuvattiin pelaamisen evoluutiota ja hauskuuden kehittymistä. En rosvoa piirtäjän tekijänoikeutta enempää linkittämällä kuvaa tähän, mutta juttu meni jokseenkin näin, että ensin pelaajalla oli kohtalaisen hauskaa yksinään. Sitten hän sai kavereitaan mukaan pelaamaan ja ilo kasvoi entisestään. Pian päästiin lähiverkkopelaamisen kautta nettipelaamiseen, joka oli oman porukan kesken hauskaa sekin. Julkisilla servereillä tuntemattomia vastaan pelaaminen sekä yleinen vammailu ja cheattaaminen kuitenkin alkoivat ottaa aivoon, joten lopulta pelaaja päätyi vain katselemaan koneellaan streameja muiden pelaamisesta.



Aivoni ottivat varmasti vapauksia tulkitessaan sarjakuvaa, mutta samastuin siihen silti. Minulla on niin Xbox Live- kuin PSN+-tilauskin, Steam-tilistä puhumattakaan, mutta en edes muista, koska olen viimeksi pelannut moninpelejä tuntemattomia vastaan. Ehkä jotain arvostelua kirjoittaessani. Hauskempaa viihdettä on vaikka katsella Games Done Quick -streamia.

Eikä tämä johdu siitä, että minulla olisi jotain moninpelejä saatika tuntemattomia vastaan. En häpeä tunnustaa, että olen useimmissa peleissä merkittävästi vastustajiani huonompi (niitä muutamia osaamiani kolikkoautomaatteja kun ei voi pelata netissä). Häviäminen ei nakerra itsetuntoani, jos se on hauskaa. En vain saa mitään irti siitä, että vastapuoli on joku näkymätön XXXMurderBoy1987. Haluan tuntea henkilöt joiden kanssa pelaan, tietää mistä asioista heidän kanssaan voi jutella ja käydä pelin jälkeen huippuhetket yhdessä läpi. Mikään matchmaking ei järjestä minulle tällaista peliseuraa.

Onneksi konsoleiden verkkopalvelutilauksissa on muitakin täkyjä, kuten ilmaispelit, automaattiset päivitykset sekä pelitallennusten varmuuskopiointi pilveen. Muuten voisin hyvinkin kyseenalaistaa, miksi maksan edes sitä muutamaa kymppiä vuodessa siitä, että voin pelata yksinpelejä. Dreamcastilla.



Parhaat verkkopelihetkeni olen kokenut, kun kaveriporukalla pelasimme Forza Motorsport -kisoja sekä GTA IV:tä Xbox Livessä. Tämä tapahtui ennen kuin suurin osa porukasta sai jälkikasvua ja/tai alkoi tehdä aivan liikaa töitä. Varhaiskeski-ikäisten, perheellisten ihmisten kesken edes reilun tunnin mittaisen pelisession sovittaminen kaikkien kalentereihin kerran viikossa osoittautui pian mahdottomaksi, joten homma kuivui kasaan. Ehkä kuvio jatkuu myöhemmin, kunhan akuutti vaipparumba on ohi.

Tämäkään hupi ei kuitenkaan ole mitään verrattuna parhaisiin split-screen- ja kaksinpeli-istuntoihin. Tuoreessa muistissa on edelleen useampituntiseksi venähtänyt Tekken 2 -ottelu Manua vastaan sekä käytännössä koko jouluviikko 1998, jolloin lypsimme GoldenEyen moninpeliä neljällä ohjaimella ja isolla porukalla. Jälkimmäiseen liittyi vielä se, että jossain vaiheessa kaikki kommunikaatio alettiin hoitaa venäläisittäin murretulla englannilla. On aika vaikea kuvitella, että tällaista syntyisi itsestään muussa kuin tutussa porukassa.

Juuri tällaisesta tuli taas kaikuja, kun sai istahtaa Micro Machinesin, Bombermanin ja kumppaneiden ääreen tutulla porukalla. Joskus on tullut itsekin pilkallisesti heitettyä, että 'moninpelinä nyt menee mikä tahansa', mutta tosiasiassa hyvä moninpeli tuttujen on melkein parasta, mitä pelaamisesta nyt voi irti saada. Ja juuri silloin, kun ne tutut ovat siinä käden ulottuvilla, että niitä voi tarvittaessa solvata ja uhata väkivallalla.



Huvittaisi siis pelata enemmänkin moninpelejä tuttujen kanssa, sekä paikallisesti että verkon yli, mutta työnteko ja muu arki tuppaavat haittaamaan harrastustoimintaa. Ja elleivät omat, niin sitten muiden. Liian usein hetki, jolloin aikaa ja pelihalua olisi, valuu hukkaan miettiessä mitä pelata ja kenen kanssa. Ainakaan ne tutut kaverit eivät ole silloin saatavilla. V2.fi:n IRC-kanavalta on silloin tällöin löytynyt mukavaa peliseuraa, mutta sielläkin porukka vanhenee ja työllistyy vauhdilla. En viitsi edes kerrata tässä, miten vaikeaa on ollut saada aikaiseksi yhtä Left 4 Dead 2 -ottelua.

Tässäpä siis sovellustehtailijoille idea (ellei tätä ole jo toteutettu): tehkää ”pelaajien Tinder”. Sovellus, johon voi tehdä itsestään profiilin ja ilmoittaa, mitä suurinpiirtein haluaisi pelata ja millä alueella (ja esim. onko halukas samalla keskustelemaan Segasta, Spede-elokuvista tai Chryslerin K-autojen historiasta). Uskaliaimmat voisivat kutsua peliporukkaa kotiinsakin. Tämän jälkeen voisi suodattaa muita profiileita millä tahansa ehdoilla, kunnes jäljellä on riittävän samanhenkistä porukkaa, joiden kanssa pistää kisaa tai sotaa pystyyn. Applarin avulla voisi lähettää valitsemalleen joukolle viestiä, että nyt olisi peli lähdössä käyntiin, jolloin halukkaat tietäisivät hakeutua saman moninpelipalvelun äärelle. Eikös tämä olisi paras asia sitten paahtoleivän?