Indie-peleissä tuntuu olevan käynnissä kahjoimman peli-idean etsintä. Lähes joka viikko uutisoidaan jostakin uudesta ”innovaatiosta”, joka pyrkii ylittämään edelliset. Viime aikoina olemme saaneet nauttia mm. vuohisimulaattorista, jonka vanavedessä markkinoille on tullut mm. hevosellavuoriapitkinjuoksupeli, kivisimulaattori ja lehmäsimulaattori. Jo tätä aiemmin jonkinlaiseksi ilmiöksi nousi Octodad, joka kertoo ihmisperheen isästä, joka on mustekala.

Sinälläänhän älyvapaus ei ole mitään uutta videopelirintamalla. Jo pelihistorian alkuhämärissä ideat olivat usein erittäin abstrakteja, ja pelissä jos toisessakin ruudulla tepasteli milloin mitäkin kummallisuuksia. Tämä korvasi osin sitä, etteivät pelit noin teknisesti eronneet kovastikaan toisistaan.

Jossain vaiheessa pelibisnes kuitenkin kasvoi niin isoksi ja tärke(ilev)äksi, että aivan rankimpia irroitteluja alettiin katsella pitkin nenänvartta. Korkeintaan joku Jeff Minter sai jatkaa omien laamoja ja avaruuskameleita sisältävien visioidensa toteuttamista. Muut kummallisuudet tipahtivat PD- ja shareware-pelien laariin.



Muutoksen on tietenkin tuonut mukanaan etupäässä digitaalinen jakelu. Kun pelinsä voi julkaista isoissakin kanavissa pienellä budjetilla, on maaperä jälleen otollinen kokeiluille. Muutama positiivinen maininta isoilla pelisivustoilla tai YouTubessa voi luoda ilmiöitä, kuten kävi aprillipilana alkaneelle Goat Simulatorille.

Käytännössä ainoa tapa erottua satojen ja taas satojen tuotosten joukosta onkin esitellä jokin omalaatuinen ja pelaajia houkutteleva ominaisuus. Perinteiset FPS:t, kilpa-autoilut, urheilut ja vaikkapa kolmiulotteiset tasohyppelyt on kehitetty isojen studioiden puolella niin huippuunsa, ettei muutaman henkilön pajan rahkeilla niitä vastaan juuri nousta.

Lisäksi moni näistä outouksista on peräisin game jameista, joissa rakennetaan pelattavia prototyyppejä parissa-kolmessa päivässä. Jamien ilmapiiri rohkaisee innovointiin ja yöunet jäävät usein vähiin, joten parhaimmillaan kehitystyö on todella pidäkkeetöntä. Ja kuten uuden luomiseen kuuluu, suurin osa lopputuloksista on enemmän tai vähemmän luokatonta massaa, jota kukaan ei muista viikon kuluttua. Aina välillä esiin kuitenkin nousee helmiäkin.



Kielteisenä puolena itsekustantamisen ja indie-ilmiön nousussa onkin sitten juuri se, että tarjonta on räjähtänyt käsiin ja erottuminen on vaikeaa. Kun uusia julkaisuja tulee useita päivittäin, ne oikeasti viihdyttävät pelit on todella vaikea löytää, vaikka alaa yrittäisi seurata aktiivisestikin.

Minkään sivuston aika tai resurssit eivät tahdo riittää jokaisen uuden indiepelin arvostelemiseen. Uutisointi ja Let's Playt taas keskittyvät parhaan jipon keksineisiin peleihin – ihan siksikin, että niistä saa hauskoja otsikoita, jotka vetävät klikkauksia. Samoin kohtuuttoman paljon tilaa saavat jo aiemmin jotain menestyksekästä tehneiden tyyppien hupailut, vaikkei niiden pelattavuus olisi sen parempaa kuin muidenkaan. Jos Notch tekee jonkin välityön Unityllä ja jakaa sen Twitterissä, hän saa pelille heti valtavan näkyvyyden.

Siksi onkin valitettavaa, että niin usein nämä kummallisuudet jättävät lopulta potentiaalinsa hyödyntämättä. Mainitsemani Octodad oli positiivinen esimerkki siksi, että mustekalan hauskan ohjauksen lisäksi siihen oli maltettu tehdä mukaan myös pari tuntia peliä ennen kuin tuotos pulautettiin hintalapun kanssa markkinoille. Moni muu uutisissa ja pelivideoissa naurattanut tuotos on osoittautunut lähemmässä tutkiskelussa täydeksi raakileeksi.



On hauskaa, että pelintekijöiden luovuus on alkanut taas virrata. Pelaamisen perimmäisiä tarkoituksia on tehdä peleissä kaikkea sellaista, mihin reaalielämä ei tarjoa mahdollisuuksia. Vaikkapa perheen aamiaisen tarjoilu mustekalana täyttää tämän ehdon, ja ilman tätä kummallista oivallusta ja siitä seurannutta julkisuutta olisin tuskin peliin koskaan tarttunut.

Valitettavaa on kuitenkin se, jos pelkästä kummallisen idean metsästämisestä tulee päämäärä. Paljon hyviä ja pelaamisen arvoisia pelejä jää suurelta yleisöltä huomiotta, koska niiden pääosassa ei ole räjähtelevä vuohi. Aivan kuten internet-uutisoinnissa muukin kuin SEKSIVAU ansaitsee tulla klikatuksi, kannattaa tilaisuus antaa myös perus-indiepeleille: nekin voivat sisältää uutta ja kekseliästä, vaikka eivät alleviivaakaan sitä suureen ääneen jo nimessään.