Second Life, osa 2
Elämää, ei sen enempää
Kriitikkona on kiva kitistä. Joskus harvoin se on ennen muuta velvollisuus. Kuin poliitikko ainakin, julistaudun Second Lifen ystäväksi - vaikka todellisuudessa olen kurkkuani myöten sitä täynnä. Ensimmäisessä Second Life -artikkelissani esitetty kehotus tutustua mokomaan on yhä voimassa, ja vilpitön. Second Life näyttäytyy jokaiselle erilaisena, oma raporttini on vain lutikka lepakossa. Jättäisitkö arpajaisissa voittamasi Intian matkan väliin, koska kaverisi muutti sinne työn perässä, ja itkee nyt elämäänsä pitkässä kirjeessä?
Mies rakentaa missä asuu
Ohjelmointikielestä en ymmärtänyt oppaiden avullakaan kuin alkeet. "Jos tilanne on TÄMÄ, tapahtuu NÄIN". Otin rakentelun huumorilla, lähinnä leikin graafisilla työkaluilla. Tontillani ei ollut tilaa kummoiselle modernin taiteen museolle, joten ajattelin rakentaa painovoimalla toimivan elokuvateatterin: tarkemmin sanoen korkean putken, jossa olisi yksittäisiä kuvia, jotka muodostaisivat animaation, mikäli joku hyppäisi alas yläpäästä. Ei tarvitse kertoa, kuinka typerältä tämä kuulostaa. Kuulokemikrofonilla varustetut naapurini tanssiklubilla muistuttivat, ettei mitään tavallisuudesta poikkeavaa saa tehdä koskaan tahi missään, ei ainakaan rauhassa.
Bugi antoi itseilmaisulleni uuden suunnan. Omalla tontillani, toisin kuin naapurissa, hahmot saattoivat kuolla. Kuolema on sitä, että jos energiat loppuvat, käyttäjä kellistyy ja telesiirtyy kotipaikkaansa. Kun tulitin kiväärillä klubia, potkaisi eräs apina tyhjää! Inspiroituna keksin kolmannen onnettoman suunnitelman: Mortal Kombat -henkisen kuolemanloukon. Näin sieluni silmin korkeilla seinillä aidatun kuopan, jossa olisi tappava ansa, jonka ostaisin toiselta käyttäjältä. Baarikärpästen sesonkina menisin kytikselle altaan yläpuolelle, heittelisin harppuunaa (keltaisena ninjana, karjuen "get over here"), kelaisin saaliit takaisin ja teurastaisin apinaklubin asiakaskunnan. Tein testejä, tämä olisi toiminut - jos vain olisin toteuttanut sen kun oli aikaa. Pidin parin päivän tauon, ja klubi pystytti tonttini eteen näköesteen, tehden ajatuksestakin suunnitella enää yhtään mitään masentavan.
Harrastamaan kodin ulkopuolelle
Minä en osannut. Jos jo yllä mainittujen asioiden selvittäminen reportterina oli rasittavaa hidastelun ja suoranaisen tökkimisen takia (mitä mielenkiintoisempi sosiaalinen tilaisuus, sitä enemmän väkeä), kuka kykenee kokeilemaan hommaa käytännössä? Roolipelaamiseen ei tarvitse kuin kynän ja paperia, ja tarkemmin ajatellen tasaisen alustan myös, sillä pelaaminen Second Lifessä on kuin kirjoittaminen vasten kaverin selkää. Esimerkkinä taistelemisesta yritin kerran ajaa autolla yli minotaurin ja muutaman velhon autiolla, toimivalla seudulla. Sinänsä oli hauskaa nahistella, kunhan magian mestarit lopettivat hölmöinä paikallaan möllöttämisen (Second Lifen kansallistauti) ja alkoivat viskoa bugailevia loitsujaan. Kohtaaminen päättyi siihen, kun pääsin väkivalloin irti voimakentästä: hahmoni lensi taivaalle ja sitten koko pääteohjelma kaatui.
Mistä tunnet sä ystävän
Oman teppo-tulppuni sain naapuriksi heti, mutta mistä ankkalinnasta löytää loput sosiaalisesta piiristä? Koin valtaosan Second Lifen käyttäjistä yhtä kiehtovina kuin ensimmäisenkin elämän - ja tämä oli sisäpiirivitsi. Nääs kun olen aidosti kiinnostunut erikoisista ihmisistä lieveilmiöineen. Mielelläni hengailisin suurten filosofien, virallisesti vinksahtaneiden ja kaikensorttisten vähemmistöjen, aktivistien ja fundamentalistien kanssa. Second Life on kuulemma kummajaisten luvattu maa. Varmasti iäkkäämpi mummi näin päivitteleekin, kun näkee kaikki värikkäät avatarit edessä arkkitehtuuristen ihmeiden, ja vähän sadomasokismia, ja Joulupukin lonkerolla.
Kummallista tai mielenkiintoista porukkaa tapaa edelleen helpoiten internetissä. Ihmeellistä siinä mielessä, että Second Life on täynnä kaikkea, mikä selvästikin on kiintoisien ihmisten käsialaa: tarjoamamme kuvat kertovat tästä enemmän kuin 1200+ sanaa. En minä taviksiakaan sorsi, mutta siinä mielessä olen niitä kohtaan kriittinen, että niiden on parasta olla sympaattisia, hauskoja ja älykkäitä, jotta niitä viitsisi yhtään kuunnella. Ovathan niistä jotkut. Löysin esimerkiksi oman sellaisen tyypin, jollainen mainitaan jokaisessa standardinmukaisessa Second Life -artikkelissa: oma reppanani, jonkin sortin sekundarunoilija, viihtyi virtuaaliympyröissä siksi, että hän oli vuoteessa toipumassa onnettomuudesta.
Mutta kun
Kivaa kuvitella, minkälainen Second Lifen tapainen ohjelma saattaa olla kymmenen vuoden päästä. Potentiaalia on huimasti enemmän kuin todellista viihde- saatikka hyötyarvoa. Tällä hetkellä esimerkiksi Ruotsi leikkii Second Lifessä kotia (viittaan maan suurlähetystöön), kiva, mutta kuinka hienoa olisikaan, jos tällaisessa maailmassa voisi asioida asiallisesti tyyliin verkkopankki? Asiallista sijoitusneuvontaa menninkäisille ja merirosvoille! Tule sellaisena kuin olet!
Jos siedettävän tontin omistaminen ei maksaisi vuositasolla satoja euroja, olisin ainakin harkinnut omaa kerhoa (group). Sen jäseneksi värvättäisiin siten, että jonkinlainen klovni tulee huutamaan ja mätkimään sinua scriptatulla turskalla. Jos jotenkin osoitat olevasi mukana leikissä, tämä pelle kysyy sinulta filosofisen kysymyksen. Jos vastaat mielenkiintoisesti, sinut kutsutaan tilaisuuteen - johon saavut, jos olet mitä haetaan. Intellek-tuelli-peelo-jen klubi, Intellek-tuelli-peelo-jen-klubi... Jee, mä rakastan tätä biisii, mylady!
"Punainen vaiko sininen pilleri?"
Punainen pilleri, Morpheus, punainen.
Keskustelut (16 viestiä)
08.04.2008 klo 11.09
Rekisteröitynyt 23.03.2008
08.04.2008 klo 11.15
Itse joskus vuosi sitten kokeilin Second lifeä kaverin kanssa ihan huvikseni. Kyllähän sitä muutaman tunnin pelaili ihan muuten vain, teki mitä ihmeellisimpiä hahmoja ja seikkaili ympäri pitäjää, mutta lopulta alkoi vain kyrsimään. Peli oli erittäin buginen, mikään ei toiminut niinkuin piti. Lisäksi peli oli älyttömän raskas verrattuna siihen millainen graafinen ulkoasu oli. Pitää tutustu joskus tulevaisuudessa uudestaan jos vaikka homma olisi parantunut.
Rekisteröitynyt 11.10.2007
08.04.2008 klo 11.25
08.04.2008 klo 11.53 1
08.04.2008 klo 13.17
Rekisteröitynyt 11.04.2007
08.04.2008 klo 14.51
Eihän koko tekstissäkään oo mitään järkeä. Sekavaa sopeltamista. Miten tuollainen kaveri päästetään kirjoittamaan yhtään mitään??
Jep, mutta juuri siksi Peltonen onkin rautaa. Paljon kivempi lukea artikkeleita joissa on persoonallinen ote, kuin niitä iänikuisia mukahauskoja yliasiallisia *keksi itse lisää*...
PS. Tuo Peltosen kuva on pelottavan näköinen :/.
08.04.2008 klo 15.23
Rekisteröitynyt 14.04.2007
08.04.2008 klo 16.05
Alkoi minuakin tuo Secod Life kiinnostaa. :S
Moderaattori
Rekisteröitynyt 18.05.2007
08.04.2008 klo 22.49
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
09.04.2008 klo 00.28
Löytyikö paljonkin tapahtumia, joista ei artikkeliin voinut kirjoittaa mitään? :)
Hyvin vähän, jos omia toimiani ei lasketa mukaan.
09.04.2008 klo 10.06
Hieman todenmukaisemman kuvan Second Lifesta saa esimerkiksi Edomen arttikkelista http://plaza.fi/edome/artikkelit/verkkopelaaminen/virtuaa t
Rekisteröitynyt 11.10.2007
09.04.2008 klo 10.30
Hieman todenmukaisemman kuvan Second Lifesta saa esimerkiksi Edomen arttikkelista
Samat asiathan siellä tulee ilmi kuin tästäkin artikkelista. Luitko varmasti tätä ja ykkösosaa edes läpi ennen kommentointia? :P
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
09.04.2008 klo 17.13
Pelkästään clientin search-nappulan kautta löytyviä erilaisia tapahtumia järjestetään satoja päivittäin. Aihepiirit vaihtelevat kielikursseista, ohjelmointi ja animaatio tai 3D-ohjelmien käyttökursseihin, teatteriesityksiin, luentoihin eri kulttuureista, taidenäyttelyhin, konsertteihin (joissa oikeasti esiintyy ajoittain todella hyviä artisteja)
Kursseista en tainnut kirjoittaa sanaakaan, kun en myöskään rehellisesti ymmärrä mitä ideaa on ohjatussa opiskelussa (ala-aste pois laskien), mutta muusta sisällöstä mielestäni raportoin kattavasti. Luettelon kaikista mahdollisuuksista löytää muualta, luettelointia on jo omissa jutuissani mielestäni liikaa. Muutaman erikoisemman näkemäni jutun jätin mainitsematta, jottei juttu venyisi, ne kun eivät kuitenkaan edustaneet arkipäivää Second Lifessä.
Search-nappulan takaa löytyvistä tapahtumista: käytin kymmeniä tunteja pelkästään näiden koluamiseen, ja niistä huomattavaa osaa ei voi sanoa tapahtumiksi hyvällä tahdollakaan.
Rekisteröitynyt 09.02.2008
09.04.2008 klo 22.21
12.04.2008 klo 15.10
14.12.2008 klo 12.40
Varsin pelottavaa, varsinkin tuo furry-toiminta O_O