Listasunnuntai #216
Kaameat kapulat
Konsolisodan sekä PC-konsolit-kinastelun eräs päärintamia on, että vastapuolen peliohjaimia pitää innokkaasti moittia. Tosiasiassa kuitenkin likimain jokainen pelaamiseen tarkoitettu kapistus, ehkä kiinalaisten alennuskauppojen tarvikeviritelmiä lukuun ottamatta, on käynyt läpi pitkän kehityskulun ja soveltuu pelaamiseen. Se, mikä on sitten kenenkin käteen paras, on enemmän makuasia. Tällä listalla on kuitenkin laitteita, jotka paitsi haittasivat pelaamista, myös pahimmillaan vahingoittivat pelaajaa.
Tämän koneen jatkuvasta moittimisesta voisi tulla paha mieli, ellen olisi käyttänyt siihen aivan liikaa rahaa ja joutunut pettymään niin karvaasti. Kyseessä oli monessa suhteessa sen tason tunarointi, että Atari ansaitsi konkurssinsa.
Jaguarin ohjain oli miltei alkuperäisen Xboxin möhkäleen kokoinen, mutta sisälsi silti vain suuntaohjaimen ja kolme toimintopainiketta. Sen sijaan tilaa oli uhrattu valtavalle numeronäppäimistölle. Sen päälle kiinnitettiin pelikohtaisia ohjekalvoja... kunnes ne hajosivat ja/tai katosivat. Lisäksi peliohjaimen liitin irtosi, kun sen suuntaan hengitti.
Joidenkin ideoiden edessä pitää vain ottaa hattu päästä ja hiljentyä. Cheetahin mallisto sarjakuva- ja elokuvahahmoihin perustuvia peliohjaimia on juuri sellainen.
Tarjolla oli ainakin Batman, Terminator ja tämä Bart Simpson, joka päätyi itselleni jonkin käytetyn koneen mukana. Nämä tulivat markkinoille 80/90-lukujen taitteessa, jolloin kasibittisten pelikoneiden tähti oli jo laskussa.
Sattumalta tikkua oli myös kerran pakko kokeilla, kun en löytänyt muuta Spectrumiin sopivaa ohjainta. Ohjain toimi siten kuin pitääkin, mutta voin vain kuvitella, miten mukava on pitempi pelisessio käsi kietoutuneena Bartin kehon ympärille. Cowabunga, dude!
Philipsin epäonniselle konsolille oli monenlaisia ohjaimia. Niitä kaikkia yhdisti se, että ne olivat tavalla tai toisella huonoja. Paremman pään mallien mukana tuli kuvassa oleva infrapunalla toimiva kapula, jonka mustan kiekon oli tarkoitus toimia suuntaohjaimena. Halvemmissa oli melkein samanlainen langallinen ohjain. Hyvin pian kävi ainakin itselleni selväksi, että tällä tunnottomalla nuljulla on turha yrittää pelata – edes mitään hidastempoisempaa.
Kun kone sitten paketoitiin uudelleen "konsolimaisemmaksi", mukaan laitettiin perinteisemmän oloinen ohjain, jossa oli suuntaohjain ja pari nappulaa. Se oli sentään vain huono, ei kelvoton.
On monia asioita, joita ne kuuluisat jonnet eivät muista, ja osaa niistä ei ole niin väliksikään muistaa. Pelaaminen kuuluisan kotitietokonevalmistajan peliohjaimilla on eräs sellainen. Kolmion muotoinen varsi haastoi epämiellyttävyydessään alkuperäisen Atari-ohjaimenkin, eikä ohjaustuntumasta tarvinnut puhua.
Mutta tokihan näillä silti pelattiin, kun ei muutakaan ollut, vaikka pelisession venyessä tuntien mittaiseksi ohjain kalvoi kämmenen rakoille ja peukku kramppasi tulitusnapin jäykkyydestä. Kun kunnollisia tarvikeohjaimia alkoi tipahdella markkinoille, ne otettiin vastaan suurella kiitollisuudella.
Amiga CD32 on ihan kiva konsoli. Se jäi Commodoren viimeiseksi uutuusmalliksi ja on tänä päivänäkin varsin mukava tapa pelailla Amiga-pelejä helposti CD-levyltä.
Sen sijaan mukana toimitettu ohjain on kyllä lähinnä kurja. Omituinen kulmikas bumerangi, jonka suuntaohjain oli tunnoton, ei juuri houkutellut pelaamaan. Lisäksi ohjain oli vielä särkyväkin. Competition Pro valmisti MegaDrive-padilta näyttävää tarvikeohjainta, joka jostain kumman syystä tuntuukin löytäneen tiensä miltei jokaisen käytettynä myydyn CD32:n kylkeen.
Quickshotit olivat Spectravideon edullisia ja kohtalaisia peliohjaimia kotimikroille ja varhaisille konsoleille. Eivät mitään huippuja, mutta useimmiten rahalle parempaa vastinetta kuin vaikkapa mainittu Commodoren oma ohjain.
Mallistoon kuitenkin mahtui myös aivan käsittämättömiä aivopieruja, kuten tämä varsin kallis ohjain, joka näyttää ensi silmäyksellä trackballilta. Sitä ei kuitenkaan pyöritetä, vaan se toimii kämmenellä työntämällä aivan kuten normaali suuntaohjain. Jokainen voi huvikseen kuvitella, miten ergonomista on pelata vaikkapa nopeatempoista toimintapeliä. Lisäksi painikkeet ovat vielä todella raskaat.
Kyllä se kaikkein huonoin peliohjain taitaa kuitenkin olla tässä. Tarvikkeena on myyty yhtä jos toistakin viritelmää, joista osa on ollut käsittämättömän typeriä (katso vaikka vanhaa listaamme). Itse konsolin mukana on kuitenkin harvoin myyty yhtä sutta ja sekundaa kuin tämä Atarin esitys vuodelta 1982.
Koneeseen haluttiin analoginen ohjaintikku, ja prototyyppiin sellainen napattiin radio-ohjattavan lentokoneen ohjaimesta. Se toimikin hienosti, mutta oli liian kallis massatuotantoon. Julkaistussa ohjaimessa keskittämisen hoiti, tai siis sitä ei hoitanut, kuminen päällyste ohjaimen ympärillä. Lisäksi mukana oli hyödytön numeronäppäimistö (johon Atari vielä palasi Jaguarissa) ja muutenkin koko ohjain oli helposti rikkoutuva ja turhan monimutkainen. Tarvikevalmistajat tulivat apuun, mutta Atari 5200:n tuhoa ne eivät enää voineet estää.
Atari Jaguar
Tämän koneen jatkuvasta moittimisesta voisi tulla paha mieli, ellen olisi käyttänyt siihen aivan liikaa rahaa ja joutunut pettymään niin karvaasti. Kyseessä oli monessa suhteessa sen tason tunarointi, että Atari ansaitsi konkurssinsa.
Jaguarin ohjain oli miltei alkuperäisen Xboxin möhkäleen kokoinen, mutta sisälsi silti vain suuntaohjaimen ja kolme toimintopainiketta. Sen sijaan tilaa oli uhrattu valtavalle numeronäppäimistölle. Sen päälle kiinnitettiin pelikohtaisia ohjekalvoja... kunnes ne hajosivat ja/tai katosivat. Lisäksi peliohjaimen liitin irtosi, kun sen suuntaan hengitti.
Cheetah Bart Simpson
Tarjolla oli ainakin Batman, Terminator ja tämä Bart Simpson, joka päätyi itselleni jonkin käytetyn koneen mukana. Nämä tulivat markkinoille 80/90-lukujen taitteessa, jolloin kasibittisten pelikoneiden tähti oli jo laskussa.
Sattumalta tikkua oli myös kerran pakko kokeilla, kun en löytänyt muuta Spectrumiin sopivaa ohjainta. Ohjain toimi siten kuin pitääkin, mutta voin vain kuvitella, miten mukava on pitempi pelisessio käsi kietoutuneena Bartin kehon ympärille. Cowabunga, dude!
Philips CD-i
Philipsin epäonniselle konsolille oli monenlaisia ohjaimia. Niitä kaikkia yhdisti se, että ne olivat tavalla tai toisella huonoja. Paremman pään mallien mukana tuli kuvassa oleva infrapunalla toimiva kapula, jonka mustan kiekon oli tarkoitus toimia suuntaohjaimena. Halvemmissa oli melkein samanlainen langallinen ohjain. Hyvin pian kävi ainakin itselleni selväksi, että tällä tunnottomalla nuljulla on turha yrittää pelata – edes mitään hidastempoisempaa.
Kun kone sitten paketoitiin uudelleen "konsolimaisemmaksi", mukaan laitettiin perinteisemmän oloinen ohjain, jossa oli suuntaohjain ja pari nappulaa. Se oli sentään vain huono, ei kelvoton.
Commodore VC-1311
Mutta tokihan näillä silti pelattiin, kun ei muutakaan ollut, vaikka pelisession venyessä tuntien mittaiseksi ohjain kalvoi kämmenen rakoille ja peukku kramppasi tulitusnapin jäykkyydestä. Kun kunnollisia tarvikeohjaimia alkoi tipahdella markkinoille, ne otettiin vastaan suurella kiitollisuudella.
Amiga CD32
Amiga CD32 on ihan kiva konsoli. Se jäi Commodoren viimeiseksi uutuusmalliksi ja on tänä päivänäkin varsin mukava tapa pelailla Amiga-pelejä helposti CD-levyltä.
Sen sijaan mukana toimitettu ohjain on kyllä lähinnä kurja. Omituinen kulmikas bumerangi, jonka suuntaohjain oli tunnoton, ei juuri houkutellut pelaamaan. Lisäksi ohjain oli vielä särkyväkin. Competition Pro valmisti MegaDrive-padilta näyttävää tarvikeohjainta, joka jostain kumman syystä tuntuukin löytäneen tiensä miltei jokaisen käytettynä myydyn CD32:n kylkeen.
Quickshot IX
Kuva: richardlagendijk.nl |
Quickshotit olivat Spectravideon edullisia ja kohtalaisia peliohjaimia kotimikroille ja varhaisille konsoleille. Eivät mitään huippuja, mutta useimmiten rahalle parempaa vastinetta kuin vaikkapa mainittu Commodoren oma ohjain.
Mallistoon kuitenkin mahtui myös aivan käsittämättömiä aivopieruja, kuten tämä varsin kallis ohjain, joka näyttää ensi silmäyksellä trackballilta. Sitä ei kuitenkaan pyöritetä, vaan se toimii kämmenellä työntämällä aivan kuten normaali suuntaohjain. Jokainen voi huvikseen kuvitella, miten ergonomista on pelata vaikkapa nopeatempoista toimintapeliä. Lisäksi painikkeet ovat vielä todella raskaat.
Atari 5200
Koneeseen haluttiin analoginen ohjaintikku, ja prototyyppiin sellainen napattiin radio-ohjattavan lentokoneen ohjaimesta. Se toimikin hienosti, mutta oli liian kallis massatuotantoon. Julkaistussa ohjaimessa keskittämisen hoiti, tai siis sitä ei hoitanut, kuminen päällyste ohjaimen ympärillä. Lisäksi mukana oli hyödytön numeronäppäimistö (johon Atari vielä palasi Jaguarissa) ja muutenkin koko ohjain oli helposti rikkoutuva ja turhan monimutkainen. Tarvikevalmistajat tulivat apuun, mutta Atari 5200:n tuhoa ne eivät enää voineet estää.
Keskustelut (15 viestiä)
09.03.2014 klo 20.28 17
Moderaattori
Rekisteröitynyt 13.04.2007
09.03.2014 klo 20.28
Mutta eihän se kestänyt. Sisällä kurjia muovinpalasia, jotka murenivat puolessa vuodessa. Ei paljoa CD32:lla pelailla, ei :(
09.03.2014 klo 20.47 1
Listaan olis voinut pistää N64:n ohjain.
Onneksi on hyvän aikaa jo ymmärretty ohjaimen tärkeys konsolimarkkinoilla (ei aina kuitenkaan riittävän hyvin).
Rekisteröitynyt 01.04.2011
09.03.2014 klo 20.48
Huvittavia kyllä nuo numeronäppäinten sijoittelut ja muotoilut. Ehkä heillä oli suunnitelmia soittaa sillä puheluita. :)
NES-ohjain tuotti aika hiertyneet peukalot itselleni. Jopa niinkin kivuliaat että vaikka olisi halunnutkin pelata niin peukalot eivät antaneet myöden.
Jokatapauksessa kutkuttaisi retroilumielessä ostaa sellainen USB-liitännällä oleva NES-ohjain.
Onko jollakulla kokemuksia tästä USB-NES-ohjaimesta ?
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
09.03.2014 klo 20.54
DealExtreme myy vanhan Famicom-ohjaimen mallista FC30-nimistä ohjainta, jossa on USB- ja Bluetooth-yhteys. Testailin moista taannoin ja se ainakin toimii aivan pelattavasti. On myös vähemmän kulmikas kuin NES-malli, joten ei hierrä ihan yhtä pahasti.
Rekisteröitynyt 13.02.2011
09.03.2014 klo 21.41 1
Aikoinaan omistin Philips CD-i ja siinä oli tuo kyseinen ohjain/kaukosäädin. Käytin laitetta VCD-leffojen katseluun ja en silloin tiennyt taikka voinut edes kuvitella, että laite olisi pelikonsoli. Harmi, että CD-i tuli viskattua vuosia sitten elektroniikkajätteeseen kun joku masokisti olisi saattanut satasen siitä pulittaa.
Rekisteröitynyt 04.11.2007
09.03.2014 klo 22.00 1
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
09.03.2014 klo 22.03
Missä Apple Bandai Pippin -ohjain?
Se ei ole lainkaan ko. konsolin huonoin puoli. Jotenkin perverssisti se trackball keskellä ohjainta jopa toimii.
Rekisteröitynyt 25.09.2011
09.03.2014 klo 22.31
Huonoja ohjaimia ei tullut kohdattua kovin montaa, kaikki ovat totuttelun jälkeen istuneet kouraan ennemmin tai myöhemmin. Ekan Xboxin ohjain on sysiruma, mutta ei ergonomian kannalta kovin huono, vaikka onkin melkoinen kolossi. NES-suorakulmio on näin varttuneemmalla iällä hiukan liian pieni omiin kätösiin, mutta ajoi asiansa silloin natiaisena.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
09.03.2014 klo 22.41
Eikös Dreamcastille tullut aikanaan iso valikoima perin eriskummallisia ohjaimia? En ole itse niihin tutustunut, mutta kaikki eivät varmaan olleet parasta mahdollista laatua.
En nyt ihan tarkalleen tiedä mihin viittaat. Pelikohtaisia erikoisohjaimia tuli kyllä, mm. kalastusohjain, marakassiohjain ja junaohjain sekä normaalit ratit ja valopistoolit, mutta ne olivat kaikki ihan asiallisesti toteutettuja. Ei Sega ole first party -ohjaimiensa kanssa mitenkään tunaroinut oikein koskaan. Kaikista tuli kyllä myös klooniversioita, mutta niiden alhainen laatu tuskin ketään yllättää.
09.03.2014 klo 23.14 1
Ei se nyt kaikista huonoista peliohjaimista se pahnanpohjimmainen ole, mutta kaikkein yliarvostetuin se kyllä on.
10.03.2014 klo 00.22
10.03.2014 klo 09.05 1
Itse lisäisin listalle wiimoten. Wiimote teki liiketunnistuspelaamisesta suosittua, mutta ohjain oli surkeasti suunniteltu. Näppäimet oli sijoitettu huonosti, ja niitä oli liian vähän, jonka vuoksi ohjain ei taipunut hyvin kuin vain tietyntyyppisiin peleihin. Ergonomia oli tyydyttävää tasoa ja wiimoten ja nunchukin välinen piuha oli perseestä.
Ja oikeastaan nämä virtuaaliohjaimet voitaisiinkin lisätä tähän listalle. Hyvä esimerkki on GTA San Andreas. Ajattelinpa että voisin GTA:SA:ta pelata uudella Nexus 7:ni kun on luppoaikaa, mutta hyvin nopeasti huomasin, että pelaaminen on ihan tuskaista virtaaliohjaimella. Toimii joten kuten, mutta pelinautinto on täysin tiessään. En jaksanut tapella sen kanssa ja jätin leikin kesken. Mobiili GTA:SA toimisi varmaan oikealla pädillä ihan hienosti, mutta en todellakaan osta 40 - 50e ohjainta 6 euron peliä varten.
10.03.2014 klo 09.27
Jokatapauksessa kutkuttaisi retroilumielessä ostaa sellainen USB-liitännällä oleva NES-ohjain.
Onko jollakulla kokemuksia tästä USB-NES-ohjaimesta ?
Älä osta ns. knock-off-ohjainta, eivät ole kovin hyviä (huonot napit ja ristiohjain huonon tuntunen). Itse suosittelisin ennemmin joko ostamaan käytettynä ihan ihka oikean NES/SNES-ohjaimen ja sille usb-adapterin tai sitten Wiin Classic Padin ja sille adapterin. Aito Nintendo-ohjain vaan on helvetisti parempi tuntumaltaan ja kestävyydeltään (käytännössä ikuisia, jos ei kohtele kaltoin) kuin nuo 3. osapuolen kopiot. Adaptereja tekee mm. MayFlash (itselläni on Classic Padille adapteri ja toimii juuri niinkuin pitää). Parilla kaverilla taas NES/SNES adapterit ja nekin toimii kuten pitää.
Rekisteröitynyt 21.01.2014
10.03.2014 klo 12.47 1
Toiseen "kuusnepaan" liittyen; Mä en muista kenelläkään olleen artikkelissa mainittuja Commodoren Atariohjainkopioita. Jälkeenpäin olen löytänyt moisen kirpparilta, ja umpisusihan se on. Oli Commodorella sentään pari aivan käyttökelpoistakin ohjainta, VG-200 ja VG-250. Mikrokytkimet ja kaikki!
Kirjoita kommentti