Warfacen X360-betatesti
Näytä minulle sotanaamasi
Mitä pitäisi ajatella, kun juuri teknisesti näyttävistä grafiikoistaan tunnetun peliyhtiön tuotos näyttää kymmenen vuotta vanhalta ja on muutenkin teknisiltä ansioiltaan ala-arvoinen? Alunperin Aasian markkinoille suunniteltu ilmaisräiskintä Warface julkaistiin länsimaissa viime syksynä PC:lle. Nyt Crytekin tuotos on päässyt myös Xbox 360:lla beta-vaiheeseen.
Warface tarjoaa sisältöä niin yhteistyötä hakeville co-oppaajille kuin suoraviivaisempia adrenaliinipyrähdyksiä kaipaaville deathmatchaajille. Siinä missä PvP-sisältö (ihmispelaajat toisiaan vastaan) keskittyy team deathmatch -otteluihin sekä Counter-Strikesta tuttuun pomminpurkamiseen, PvE (ihmispelaajat tietokonetta vastaan) tarjoaa rykelmän juonitehtäviä erilaisine tavoitteineen: joskus suojellaan panssarivaunua vihollisia kuhisevilla kaduilla, toisinaan yritetään vain kulkea ryhmänä läpi taistelutantereen.
Tavoitteita lyödään pelaajalle lennosta lisää, eivätkä tehtävien kokonaispäämäärät ole milloinkaan täysin selviä - hyvänä puolena niiden ei tarvitsekaan olla. Warface nimittäin keskittyy anteeksipyyntelemättömästi taisteluun mekaniikkoineen, jättäen väliin turhanpäiväiset juonikuviot. Monituntisen pelailun aikana sotatoimieni syyt eivät auenneet minulle kertaakaan, mutta geneerisen Lähi-idän maisemissa upotettujen hylsyjen perusteella Yhdysvaltojen armeijan napit ovat menneet Blackwoodiksi nimetyn palkka-armeijafirman kanssa vastakkain, minkä seurauksena Warface-ryhmittymää lennätetään ympäri Tellusta, missä vapautusta sitten milloinkin tarvitaan.
Warface mukailee Battlefieldia eri hahmoluokissaan. Haulikoin aseistautuneet lääkintämiehet huolehtivat ryhmän lasarettitarpeista, kun taas insinöörit paikkaavat tiimin luotiliivejä, käyttävät räjähteitä ja antavat tulitukea konepistooleilla. Puhtaaseen vahinkoon keskittyvän tarkka-ampujan lisäksi ryhmään mahtuu vielä perinteinen rynnäkkökiväärejä käyttävä assault-hahmotyyppi, jonka ryhmätyöpanostus koostuu ammusten jakamisesta. Kaiken kaikkiaan hahmotyypit noudattavat perinteistä linjausta, sisältämättä sen suurempia yllätyksiä. Tasapainotus toimii pääasiallisesti ja erityisti co-opissa kiivaan tulitaistelun keskellä jokaisen hahmoluokan erikoiskyvyille löytyy käyttöä. PvP-taistot painottuvat vahvasti assault-hahmoluokan ylikäyttöön, mutta poikkeuksiakin löytyy.
Co-opin sieluna toimii tiimityö, jota pelintekijät ovat pyrkineet sisällyttämään pelisuunnittelunsa jokaisessa käänteessä. Left 4 Deadia mukaillen taisteluryhmä saa alituiseen vastaansa erikoisvihollisia, joiden kaataminen vaatii yhdessä pelaavaa joukkoa. Yksinäiset sudet kaatuvat sekunneissa mellakkakilvillä rynnäköiviin palkkasotilaisiin tai esimerkiksi minigunilla varustettuun Juggernautiin. Myöhemmin vastaan voi tulla kovempaakin Blackwoodin sotakalustoa. Erikoisvihollisten lisäksi tiimikaveria tarvitaan mm. vaihtoehtoisten reittien käyttämiseen, joihin pääseminen vaatii kahden pelaajan yhteistyötä. Parempia tulitusasemia tarjoavat vaihtoehtoreitit lisäävät myös uudelleenpeluuarvoa, sillä mikään pelikerta ei ole yhtäläinen aiempaan verrattuna.
Warface ottaa co-opin ryhmätyöskentelyn elinehtona, joka on raikas tuulahdus normina toimivaan, kevyempään otteeseen verrattuna. Yleensä hahmoluokkien yhteistä säveltä ei tarvitse eri peleissä selviytyäkseen löytää, vaan kaikenlaisilla kokoonpanoilla voi viilettää huoletta eteenpäin. Warfacessa tiimi sen sijaan pakotetaan yhteistyöhön, sillä ilman aktiivista ammusten jakamista lippaat hupenevat jo ensimmäisten tulitaisteluiden tauottua, eikä huolimattomasti paikattu ryhmä kauaa pysy tolpillaan.
Warface pyrkii koukuttamaan pelaajansa päivittäin vaihtuvilla haasteilla sekä omintakeisella unlocking-systeemillä. Tavanomaisesta kertaostoksesta poiketen aseita ja varusteita saadaan unlockauksen myötä käyttöön vain rajoitetuksi aikaa. Näin ollen pitkään hamstratulla rahapotilla hankittua tuliluikkua tahtoo myös käyttää niin kauan kuin se on mahdollista. Systeemin erilaisuus on mukavaa vaihtelua, sillä halvempihintaiset varusteet rohkaisevat kokeilemaan erilaisia kokoonpanoja. Tasapaino ei kuitenkaan ole täydellinen, sillä kaksiteräisenä miekkana pitkällä aikatähtäimellä pelaajan jatkuva nollapisteeseen resetointi myös ärsyttää, aiheuttaen paikallaan junnaavan tunteen.
Ongelmia on enemmänkin. Esimerkiksi helpommilla vaikeustasoilla ja täydellä taisteluryhmällä co-op -tehtävät taantuvat usein Warface-tiimin osalta Call of Dutya mukailevaan läpijuoksuun, unohtaen välittömästi kaikki taktiset yhteistyöaspektit joita peli on pyrkinyt tuomaan esille. Tämä ongelma korjaantuu korkeammilla vaikeustasoilla tai pienemmillä ryhmillä, jolloin hidas, taktinen eteneminen on elinehtona onnistumiselle. Ihmisten keskinäiseen sotimiseen keskittyvä PvP taas on turhan turvallista ja rajoja rikkomatonta pelailua ansaitakseen sen suurempaa erityismainintaa.
Alunperin selaimella pyöriväksi peliksi suunniteltu Warface kärsii vanhentuneesta sekä heikkotasoisesta graafisesta ilmeestä. Tämä ei tule suoranaisena yllätyksenä, eikä haittaa itse pelaamista millään lailla, mutta ummikkopelaajan ei kannata odottaa ilmaisräiskintöjen visuaalista rimaa nostattavaa teosta vain sen takia, että pelintekijänä toimii Crytek.
Kaikista nipotuksista ja nillityksistä huolimatta Warfacessa on paljon hyvää. Uusia aseita ja varusteita saa kokeiltavaksi sopivaa tahtia, joka johtaa toistuvasti "vielä yksi kenttä" -tyyliseen pelailemiseen. Haastava co-op myös varmistaa, että jokainen ryhmän jäsen tuntee olonsa tarpeelliseksi osaksi tiimiä, joka omalla panoksellaan edesauttaa onnistumista. Erityisesti ilmaisena pelinä Warface on toimiva paketti, jota jokaisen Xbox Liven kulta-aikaa omistavan kannattaa kokeilla, erityisesti tutulla kaveriporukalla. Vaikka pelin antimet eivät riittäisikään jatkuvaan pelailuun, Crytekin tuotoksesta saa mukavan välipalan niihin hetkiin, kun kaipaa pientä lomaa Battlefieldista tai Call of Dutysta.
Lyhyesti: Pientä viilailua kaipaava Warface on kokeilemisen arvoinen, tiimityön tärkeyttä painostava räiskintä jonka co-op -tehtävät jättävät PvP-puolen varjoonsa.
Hyvää:
Huonoa:
14.2. käynnissä myös Warface-kisa - osallistumisohjeet täällä!
Mustametsään matkalla
Warface tarjoaa sisältöä niin yhteistyötä hakeville co-oppaajille kuin suoraviivaisempia adrenaliinipyrähdyksiä kaipaaville deathmatchaajille. Siinä missä PvP-sisältö (ihmispelaajat toisiaan vastaan) keskittyy team deathmatch -otteluihin sekä Counter-Strikesta tuttuun pomminpurkamiseen, PvE (ihmispelaajat tietokonetta vastaan) tarjoaa rykelmän juonitehtäviä erilaisine tavoitteineen: joskus suojellaan panssarivaunua vihollisia kuhisevilla kaduilla, toisinaan yritetään vain kulkea ryhmänä läpi taistelutantereen.
Tavoitteita lyödään pelaajalle lennosta lisää, eivätkä tehtävien kokonaispäämäärät ole milloinkaan täysin selviä - hyvänä puolena niiden ei tarvitsekaan olla. Warface nimittäin keskittyy anteeksipyyntelemättömästi taisteluun mekaniikkoineen, jättäen väliin turhanpäiväiset juonikuviot. Monituntisen pelailun aikana sotatoimieni syyt eivät auenneet minulle kertaakaan, mutta geneerisen Lähi-idän maisemissa upotettujen hylsyjen perusteella Yhdysvaltojen armeijan napit ovat menneet Blackwoodiksi nimetyn palkka-armeijafirman kanssa vastakkain, minkä seurauksena Warface-ryhmittymää lennätetään ympäri Tellusta, missä vapautusta sitten milloinkin tarvitaan.
Mutkat suoriksi
Warface mukailee Battlefieldia eri hahmoluokissaan. Haulikoin aseistautuneet lääkintämiehet huolehtivat ryhmän lasarettitarpeista, kun taas insinöörit paikkaavat tiimin luotiliivejä, käyttävät räjähteitä ja antavat tulitukea konepistooleilla. Puhtaaseen vahinkoon keskittyvän tarkka-ampujan lisäksi ryhmään mahtuu vielä perinteinen rynnäkkökiväärejä käyttävä assault-hahmotyyppi, jonka ryhmätyöpanostus koostuu ammusten jakamisesta. Kaiken kaikkiaan hahmotyypit noudattavat perinteistä linjausta, sisältämättä sen suurempia yllätyksiä. Tasapainotus toimii pääasiallisesti ja erityisti co-opissa kiivaan tulitaistelun keskellä jokaisen hahmoluokan erikoiskyvyille löytyy käyttöä. PvP-taistot painottuvat vahvasti assault-hahmoluokan ylikäyttöön, mutta poikkeuksiakin löytyy.
Co-opin sieluna toimii tiimityö, jota pelintekijät ovat pyrkineet sisällyttämään pelisuunnittelunsa jokaisessa käänteessä. Left 4 Deadia mukaillen taisteluryhmä saa alituiseen vastaansa erikoisvihollisia, joiden kaataminen vaatii yhdessä pelaavaa joukkoa. Yksinäiset sudet kaatuvat sekunneissa mellakkakilvillä rynnäköiviin palkkasotilaisiin tai esimerkiksi minigunilla varustettuun Juggernautiin. Myöhemmin vastaan voi tulla kovempaakin Blackwoodin sotakalustoa. Erikoisvihollisten lisäksi tiimikaveria tarvitaan mm. vaihtoehtoisten reittien käyttämiseen, joihin pääseminen vaatii kahden pelaajan yhteistyötä. Parempia tulitusasemia tarjoavat vaihtoehtoreitit lisäävät myös uudelleenpeluuarvoa, sillä mikään pelikerta ei ole yhtäläinen aiempaan verrattuna.
Warface ottaa co-opin ryhmätyöskentelyn elinehtona, joka on raikas tuulahdus normina toimivaan, kevyempään otteeseen verrattuna. Yleensä hahmoluokkien yhteistä säveltä ei tarvitse eri peleissä selviytyäkseen löytää, vaan kaikenlaisilla kokoonpanoilla voi viilettää huoletta eteenpäin. Warfacessa tiimi sen sijaan pakotetaan yhteistyöhön, sillä ilman aktiivista ammusten jakamista lippaat hupenevat jo ensimmäisten tulitaisteluiden tauottua, eikä huolimattomasti paikattu ryhmä kauaa pysy tolpillaan.
Lahjahevosen suu
Warface pyrkii koukuttamaan pelaajansa päivittäin vaihtuvilla haasteilla sekä omintakeisella unlocking-systeemillä. Tavanomaisesta kertaostoksesta poiketen aseita ja varusteita saadaan unlockauksen myötä käyttöön vain rajoitetuksi aikaa. Näin ollen pitkään hamstratulla rahapotilla hankittua tuliluikkua tahtoo myös käyttää niin kauan kuin se on mahdollista. Systeemin erilaisuus on mukavaa vaihtelua, sillä halvempihintaiset varusteet rohkaisevat kokeilemaan erilaisia kokoonpanoja. Tasapaino ei kuitenkaan ole täydellinen, sillä kaksiteräisenä miekkana pitkällä aikatähtäimellä pelaajan jatkuva nollapisteeseen resetointi myös ärsyttää, aiheuttaen paikallaan junnaavan tunteen.
Ongelmia on enemmänkin. Esimerkiksi helpommilla vaikeustasoilla ja täydellä taisteluryhmällä co-op -tehtävät taantuvat usein Warface-tiimin osalta Call of Dutya mukailevaan läpijuoksuun, unohtaen välittömästi kaikki taktiset yhteistyöaspektit joita peli on pyrkinyt tuomaan esille. Tämä ongelma korjaantuu korkeammilla vaikeustasoilla tai pienemmillä ryhmillä, jolloin hidas, taktinen eteneminen on elinehtona onnistumiselle. Ihmisten keskinäiseen sotimiseen keskittyvä PvP taas on turhan turvallista ja rajoja rikkomatonta pelailua ansaitakseen sen suurempaa erityismainintaa.
Alunperin selaimella pyöriväksi peliksi suunniteltu Warface kärsii vanhentuneesta sekä heikkotasoisesta graafisesta ilmeestä. Tämä ei tule suoranaisena yllätyksenä, eikä haittaa itse pelaamista millään lailla, mutta ummikkopelaajan ei kannata odottaa ilmaisräiskintöjen visuaalista rimaa nostattavaa teosta vain sen takia, että pelintekijänä toimii Crytek.
Kaikista nipotuksista ja nillityksistä huolimatta Warfacessa on paljon hyvää. Uusia aseita ja varusteita saa kokeiltavaksi sopivaa tahtia, joka johtaa toistuvasti "vielä yksi kenttä" -tyyliseen pelailemiseen. Haastava co-op myös varmistaa, että jokainen ryhmän jäsen tuntee olonsa tarpeelliseksi osaksi tiimiä, joka omalla panoksellaan edesauttaa onnistumista. Erityisesti ilmaisena pelinä Warface on toimiva paketti, jota jokaisen Xbox Liven kulta-aikaa omistavan kannattaa kokeilla, erityisesti tutulla kaveriporukalla. Vaikka pelin antimet eivät riittäisikään jatkuvaan pelailuun, Crytekin tuotoksesta saa mukavan välipalan niihin hetkiin, kun kaipaa pientä lomaa Battlefieldista tai Call of Dutysta.
Lyhyesti: Pientä viilailua kaipaava Warface on kokeilemisen arvoinen, tiimityön tärkeyttä painostava räiskintä jonka co-op -tehtävät jättävät PvP-puolen varjoonsa.
Hyvää:
- Peli uskaltaa vaatia vahvaa tiimityötä
- Tavanomaisesta poikkeava unlocking-systeemi
Huonoa:
- Viimeistelemätön (arvostelu beta-aikaisesta tuotteesta)
- PvP turhan tavanomaista ja tylsää
14.2. käynnissä myös Warface-kisa - osallistumisohjeet täällä!
Keskustelut (1 viestiä)
Rekisteröitynyt 14.10.2008
15.02.2014 klo 21.49