Uuno Turhapuro muuttaa maalle on paitsi monien muistoihin jäänyt elokuva, myös monellakin tapaa legendaarinen tietokonepeli. Se on muun muassa ensimmäinen suomalainen elokuvalisenssipeli, eikä joukko nykyäänkään ole vielä suuren suuri. Uunon pikseliseikkailu julkaistiin vuonna 1986 Commodore 64 -kotitietokoneelle - kyse on siis suomalaisen pelihistorian aivan alkuhämäristä.


Pelin julkaisi osana Amer-yhtymää toiminut Amersoft . Sen ohjelmoinnista vastasi yhden miehen 'pelistudio' Pasi Hytönen ja kulttimainetta aihepiirinsä lisäksi peli on kerännyt liki-sadistisesta vaikeusasteestaan. Jo ensimmäisen tason läpäisyä voi pitää kunnioitettava suorituksena. Erityisen muistettava on myös taitavasti tietokoneelle sovitettu ääniraita Uunon tunnusmusiikkeineen. Melodiat muunsi bittimuotoon Jori Olkkonen.

Erinäisten mutkien kautta V2.fi:n toimitus tavoitti 80-luvulla Amersoftilla ja myöhemmin Frozenbytellä työskennelleen Petter Kinnusen, joka pelikustantajalla ollessaan toimi muun muassa Uuno-pelin tuottajana.


Ennen Uunoa Amersoft julkaisi muun muassa pelit nimeltä Raharuhtinas, Afrikan Tähti ja Halleyn komeetta, sekä joitakin urheiluaiheisia pelejä. Miten näiden jälkeen päädyttiin Uuno Turhapuroon?

- Ongelma noissa peleissä oli se, etteivät ne myyneet. Uuno oli jo ideana ollut ilmassa ennenkuin minä tulin Amersoftin palvelukseen - se oli varmaan ainut peliksi sopiva brändi. Sain arviolta joka viikko postitse suomalaisten ohjelmoimia pelejä, joista osa oli tietysti aivan huippuluokkaa. Mikään näistä peleistä ei ylittänyt kuitenkaan julkaisukynnystä. Vain joku Eliten kaltainen aivan mahtava idea olisi voinut päätyä julkaistavaksi. Pääosa peleistä, jotka silloin myivät, perustuivat johonkin tunnettuun IP:hen, esimerkiksi James Bondiin.

Kuinka Uunon oikeudet omistavaa Pertti "Spede" Pasasta lähestyttiin, miten hän suhtautui ajatukseen ja oliko aiheesta kovakin vääntö?

- Kun saimme tietää, että Uuno Turhapurosta on tulossa uusi elokuva ja vielä joulumarkkinoille, otin yhteyttä Mainostelevision kautta Spedeen. Speden mielestä ajatus pelistä oli hyvä. Uunon oikeudet omisti Nasse Setä Oy, jonka toimitusjohtaja Simo Salmisen kanssa neuvottelimme sitten sopimuksen. Kaikki yksityiskohdat hyväksytettiin Spedellä. Sopimus syntyi varsin helposti.

- Ongelmallisin asia oli Teoston alaisen Uunon tunnusmusiikin saaminen peliin. Sen säveltäjä Jaakko Salo oli ajatuksesta innoissaan ja lähetti minulle jopa ihan omin käsin kirjoittamansa nuotit. Lopulta saimme Teoston kanssa sovittua, että korvausta vastaan saamme soittaa tunnusmusiikkia pelin alussa yhden (1) minuutin ajan.


Miten löysitte Uunolle tekijät?

- Pasi (Hytönen) oli lähettänyt meille joitakin kuukausia aiemmin loistavasti koodatun tasohyppelypelin. Tarvitsimme Uunolle tekijää, joten soitin hänelle. Pääsimme nopeasti sopimukseen pelin tekemisestä. Jori (Olkkonen) oli tehnyt aiemmin Amersoftille musiikkia ja tiesimme hänen olevan huipputekijä.

Miten päädyit itse pelituottajaksi?

- Opiskelin tuolloin Helsingin yliopistossa fysiikkaa ja matematiikkaa. Sitten huomasin Helsingin Sanomissa avoimen työpaikan. Sellaisen joka pojan unelmatyöpaikan tietokonepelien parista ja olin jo taivaissa, kun pääsin haastatteluun. Opiskelut jäivät kesken, kun sain työpaikan. Tein opinnot loppuun vasta kaksikymmentä vuotta myöhemmin, kun tein paluun tietokonepelien pariin. Silloin työskentelin helsinkiläisen pelistudion Frozenbyte Oy:n palveluksessa ja saimme Shadowground-pelin valmiiksi.

Miten peliin tullut sisältö päätettiin, kuinka paljon sananvaltaa siihen oli sinulla tuottajana?

- Saimme elokuvan katsottavaksemme ennen julkaisua VHS-nauhalla ideointia varten. Katsoin elokuvan läpi noin kolme kertaa putkeen ja siitä sitten poimin peliin sopivat elementit (oli muuten hankala tehtävä :D). Pelikonsepti on minun käsialaani, käytännön toteutus Pasin.


Nousiko pelin korkeahko vaikeustaso silloin aikoinaan esiin?

- Pasi lähetti aika ajoin testattavaksi ja hyväksyttäväksi materiaaleja. "Siihen aikaan" oli ilmeisesti pelintekijöiden kunniakysymys tehdä peleistä vaikeita. Huomasin Uunosta tulevan liian vaikean ja pyysin Pasia tekemään siitä helpomman. Muistaakseni hän suostui, joten myyntiin tullut versio on helpompi kuin mitä Pasi oli ajatellut.

Testattiinko peliä vai oliko se ohjelmoijan vastuulla?

- Tuotantotiimi oli pieni ja pelin testaajina vain minä ja Pasi. Toista se on nykyisin.

Nykyään Uuno-peli on melkoinen keräilyharvinaisuus, kuinka monta kappaletta sitä aikoinaan tehtiin?

- Pelistä tehtiin kasettiversio ja levykeversio. Yhteensä niitä myytiin noin 2000 kpl, joista levykeversioita alle 100!


Oliko Spede tyytyväinen lopputulokseen?

- Annoimme vapaakappaleet sekä Spedelle että Simo Salmiselle. Kommentteja pelistä en ole heiltä kuullut.

Huhuja ja mainintoja toisesta tekeillä olleesta Uuno-pelistä löytyy useammastakin paikasta, tiedätkö mitään sen sisällöstä?

- Kun Amersoft myytiin Tietoväylälle, loppui pelibisnes siihen. Ajatuksenani oli tuolloin perustaa oma firma ja jatkaa pelien parissa työskentelyä. Spede lupasikin minulle oikeudet uuden Uuno-pelin tuottamiseen. Vuonna 2004, kun Ere Kokkonen kuvasi viimeistä Uuno-elokuvaa Uuno Turhapuro – This Is My Life, selvitin jälleen mahdollisuuksia toteuttaa uusi Uuno -peli.

- Siihen elokuvaan liittyvän pelin tekeminen osoittautui lopulta mahdottomaksi. Uuno-brändin oikeudet olivat siirtyneet yrityskaupoilla Jussi Parviaisen yhtiölle ja elokuvaa tehtiin näyttelijän oikeuksilla Uuno-brändiin - näin ainakin minä ymmärsin tekijänoikeuskysymyksen.

V2.fi kiittää Petter Kinnusta muistilokeroidensa kaivelusta ja kurkistuksesta yhden Suomen pelihistorian mielenkiintoisimman pelin kulisseihin.