Lähiviikkoinakin on taas ilmoitettu uusista peleistä pelikonsoleille, joiden valmistus on loppunut aikaa sitten. Vanhan Super Nintendo -klassikon 3D Noah's Arkin uudelleenjulkaissut Piko Interactive kauppaa myös koko joukkoa kotipolttoisia SNES-pelejä. Viikko sitten taas Play-Asia ilmoitteli, että Sega Dreamcastille on ennakkotilattavana peräti kolme uutta räiskintäpeliä. Eivätkä nämä ole mitään irrallisia esimerkkejä, sillä sama on jatkunut jo pitkään.

Vanhoille koneille kehitetään eri syistä. Yksinkertainen arkkitehtuuri tarjoaa sekä selkeät rajoitukset että hyvän dokumentaation, jota on hiottu jo vuosikymmenet. Kaikki uusvanhaa ohjelmistoa tekevät eivät edes välttämättä ole käyttäneet kyseistä laitetta lapsuudessaan, vaan he ovat kiinnostuneet siitä myöhemmin ohjelmointiteknisenä haasteena. Kehitystyökalut ovat parantuneet mielettömästi ja ohjelmaansa voi kokeilla lähes reaaliajassa emulaation avulla. Nykyisin myös vaikkapa pienten ROM-moduulisarjojen tuottaminen on paljon helpompaa kuin 80-luvulla, mikä osaltaan houkuttelee kokeilemaan pelijulkaisua.

Listalla on kaupallisesti julkaistuja pelejä, jotka on siis voinut jostakin ostaa kokonaisena kappaleena. Tämä kenttä on hyvin hajallaan, joten lisää on varmasti ja paljon - kerrottehan kommenteissa, jos tunnette lisää projekteja.



Omaa vektorinäyttöään käyttänyt Vectrex (1982) oli ensimmäisiä koneita, jolle alkoi syntyä jälkijättöistä ohjelmatuotantoa. Tämä selittynee ihan sillä, että laite oli hyvin omanlaisensa alusta alkaen (ainoa vektorinäyttöinen kotikone), kohtalaisen tehokas, ja myös melko yksinkertainen kehitysympäristönä. Samoin sen oikeuksien omistajaa ei enää kiinnostanut, mitä laitteelle julkaistaan. Kovin Vectrex-buumi koettiin jo noin kymmenen vuotta sitten, mutta tänäkin vuonna on uusia ohjelmia ilmoitettu.

Vectrex saa avata listan siksi, että V2.fi:n päätoimittaja ja uutisbotti Manu on tehnyt sille aikanaan pelin. Alla oleva video saattaa kuitenkin hämmentää kaikenikäisiä katselijoita. Siinä Manu nimittäin kertoo pelistään noin 15 vuotta sitten italialaiselle kuvaajalle, joka on sittemmin leikannut pätkän muistuttamaan happomatkaa. Samalta kanavalta löytyy häväistysmateriaalia minustakin. VecSports Boxing -pelin voi vielä hankkiakin täältä.





Atari 2600 (1977) oli ensimmäinen todella suosittu pelikonsoli ja siksi monelle myös rakas lapsuusmuisto. Tekniikaltaan se on nykynäkökulmasta todella erikoinen (lue vaikkapa Skrolli-lehden juttu aiheesta) ja juuri siksi niin kiehtova. Moni nykyisin täysin itsestäänselvyydeltä tuntuva asia oli Atarilla monen jipon takana.

Blinky Goes Up saa toimia esimerkkinä uusiotuotannosta. Se näyttää nykyihmisen silmään todella primitiiviseltä, mutta mm. hahmoanimaatio on laadultaan muuta kuin mihin 30 vuotta sitten pystyttiin.



Myös Atarin muille esihistoriallisille pelikonsoleille, kuten 5200:lle ja 7800:lle on julkaistu harrastajasoftaa. Atari Agen kauppa palvelee.



C64 (1982) on tietenkin omassa luokassaan, kun puhutaan sitkeähenkisistä laitteista. Edelleen maailman myydyin kotitietokonemalli ei suostu vaipumaan unholaan, vaan vanhat legendat vääntävät sille edelleen siinä kuin uudet tulokkaatkin ja uutta softaa sekä laitteistoa ilmestyy koko ajan. Laite tunnetaan jo erittäin hyvin, mutta ajoittain joku silti yllättää uudella ohjelmointijipolla.

Soulless käyköön malliksi tuoreesta kaupallisesta C64-tuotannosta. ROM-moduulina toimitettu peli esittelee kaunista grafiikkaa ja ääntä perinteisellä kasibittisen toimintapelin kaavalla. Osittain suuren harrastajamääränkin vuoksi pelin hinta on hyvin kohtuulliset 25 puntaa moduulina ja 5 puntaa levynä. Ostaa voi vaikkapa täältä.





MegaDriven lievästi epäonninen CD-laajennus (1991, Euroopassa ja Japanissa Mega-CD, USA:ssa Sega CD) on sikäli erilainen tapaus tässä joukossa, että sille jälkikäteen julkaistut pelit oli jo pääosin tehty (eli videokuvattu) konsolin olemassaolon aikana. Markkinoiden näivettyminen vain aiheutti sen, että niitä jäi julkaisematta. Vajaa kymmenen vuotta sitten Good Deal Games -niminen pikkufirma jäljitti oikeudet muutamiin näistä peleistä, hankki ne itselleen ja julkaisi ne ensimmäistä kertaa. Eräs peleistä oli Bug Blasters: The Exterminators, jonka läpipeluun näemme alla.



Eikä Sega CD:tä voi tietenkään sivuuttaa mainitsematta julkaisematonta Penn & Teller's Smoke & Mirrorsia, jonka sisältämä klassinen Desert Bus -minipeli olisi jäänyt ikiajoiksi pimentoon ilman ahkeria harrastajia. Smoke & Mirrorsiin liittyy kuitenkin oikeuksiin liittyviä seikkoja, jonka vuoksi sitä ei ole julkaistu. Desert Busista on sentään hyväntekeväisyysmielessä tehdyt iOS- ja Android-versiot, ja alkuperäistä peliä pelataan joka vuosi Desert Bus for Hope -maratonissa.



Nintendo on perinteisesti ollut melko nihkeä sen suhteen, mitä sen vanhoilla konsoleilla saa tehdä, ja mm. jahdannut ROM-sivustoja ahkerasti. Siltikin harrastajaprojekteja on nähty jonkin verran myös myynnissä; pienimuotoisesti NES:lle ja SNES:lle on tehty tietenkin vaikka mitä, demoista alkaen. UWOL - Quest for Money on SNES:n lisäksi saatavana myös mm. MegaDrivelle, C64:lle ja Spectrumille. Sen voi ostaa aidon oloisella pelimoduulilla Piko Softwaren kaupasta, johon on linkki yllä.





Mainittakoon vielä toinen Atarin konsoli listalla, sillä Jaguar (1993) on merkittävä kotipolttoisen softan puolesta monessakin suhteessa. Ensinnäkin kun Hasbro osti Atarin jäänteet konkurssin jälkeen, se ilmoitti että heidän puolestaan Jaguar on vapaata riistaa ja sille voi julkaista jos siltä tuntuu. Näin koneesta tuli varsin varhaisessa vaiheessa kotikehittäjien mielenkiinnon kohde.

Toisekseen suurin osa Jaguarille sen varsinaisena myyntiaikana julkaistuista peleistä oli kamalaa roskaa. Sen sijaan myöhemmin on julkaistu Battlespheren tasoista tavaraa, joka olisi aikanaan pärjännytkin kilpailijoiden konsoleihin verrattuna. Näin voi siis sanoa, että kone nousi varsinaiseen kukoistukseensa vasta kuolemansa jälkeen.





Kuten kaikki tiedämme (ainakin riittävästi V2.fi:tä luettuamme), Dreamcast (1998) koki arvolleen sopimattoman kohtalon. Ohjelmointiystävällinen ja tehokas rauta jäi Segan resurssipulan ja aiempien tyrimisten sekä Sonyn massiivisen PS2-markkinoinnin jalkoihin. Harrastajat päättivät korjata tilanteen ja adoptoivat laitteen hyvin nopeasti, ja sille onkin ilmestynyt pelejä tasaisena virtana valmistuksen lopettamisesta alkaen.

Näinkin nykyaikaiselle konsolille kehittäminen on hieman erilaista kuin yksinkertaisempien laitteiden kanssa käytetty "raudan hakkaus": kehittäjän ja konsolin väliin tarvitaan jonkinlainen rajapinta. Yhteisö kehittikin omat työkalut pian, jotta Segan lisenssejä ei tarvinnut rikkoa ja pelejä voitiin julkaista ilman pelkoa oikeustoimista. Sturmwind kertoo hyvin siitä, miten pitkälle laillisilla ja itse kehitetyillä työkaluilla on jo päästy: se ei juurikaan poikkea kaupallisista julkaisuista.



Vielä lisää eri alustoja ja pelejä on lueteltu mm. tässä 1UP:n jutussa.