Xbox One, Xbone, Xone ja niin edelleen – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Valitettavasti tämä lapsukainen ei ehtinyt Suomeen vielä jouluksi kauppojen hyllyjä koristamaan ja julkaisua joudutaan odottamaan pidemmälle tähän vuoteen. Paloin halusta kokeilla mihin tämä Pleikkarin haastaja pystyy ja sainkin hankittua sen saksalaisen version Verkkokauppa.comin kautta. Huomattavaa heti alkuun on se, että laite ei ole vielä suunnattu suomalaisille käyttäjille ja laitteen ohjelmistoon tehdään muutoksia ennen sen julkaisua täällä pohjolassa.

Tyylikkään mustaa Day One -pakettia ei Verkkokaupasta valitettavasti saapunut.

Virtalähde on melko täsmälleen saman kokoinen kuin X360:n Slim-mallissa.

Kokovertailua edeltäjien kanssa.

Tutunoloisesta pahvipaketista ilmestyi melkoinen möhkäle. Konsolin ulkoiset mitat ovat suuret verrattaessa uusimpaan Playstationiin tai edellisen konsolisukupolven Slim-malleihin, joiden vierestä uutuus paikkansa haki. Hassuinta isossa koossa on varmasti se, että suuret mitat eivät pidä sisällään virtalähdettä, vaan se toimitetaan ulkoisena mallina. Paketista löytyy myös laadukkaan oloinen ohjain, headset-kuuloke ja HDMI-kaapeli.


Kaikkiin myytäviin Xbox One –paketteihin kuuluu myös uusittu Kinect-kamera, jonka rakenteesta huomaa, että laite on kokenut selviä muutoksia. Vanha Kinect on kevyt ja lelumaisen tuntuinen, uusi kamera taas painaa selvästi enemmän ja tuntuu muultakin kuin Kiinan halpatuotannolta. Kinectin toimintaa pääsin testaamaan harmittavan niukasti, mutta äänikomennoissa ja nettiselauksessa se hoiti hommansa mallikkaasti. Tarkempi kamera tunnistaa sormet ja käden nyrkkiin vienti mahdollistaa internetsivujen zoomauksen ja vierityksen. 1080p:n tarkkuuteen yltävä kamera tunnistaa mikrofoninsa ansiosta myös äänikomentoja. Yksinkertaisella ”Xbox on” komennolla laite menee päälle ja elokuvan pause-tilaan asettaminen tuntui helpommalta puheen kuin ohjaimen avulla.




Ensimmäiseen käynnistykseen kuului pieniä asennustoimenpiteitä, kuten Live-tilin luonti ja Kinectin kalibrointi. Aiemmin luotu Live-tili toimii myös uudella Xboxilla ja sitä kautta edellisen konsolisukupolven aikana ansaitut Gamerscore-pelipisteet näkyvät uuden konsolin saavutuksissa. Hetken vievän alkuasentamisen jälkeen päästään käsiksi itse konsolin toimintoihin. Konsolin käyttöliittymä on tehty Microsoft-tuoteperheeseen sopivaksi käyttämällä tuttua tiilirakennetta. Neliöitä klikkailemalla liikkuminen valikoissa toimii hyvin, kunhan valikkorakennetta oppii ymmärtämään. Alkuun valikot tuntuvat äärimmäisen sekavilta ja niissä seikkailu vie aikaa. Sekavasti järjestäytyvät palikat kannattaakin kiinnittää itse haluamallaan tavalla, niin sekavuus alkaa rauhoittua. Parin illan kokeilujen jälkeen valikkojen kanssa alkaa olla jo sinut ja halutut toiminnot löytyvät.



Kiista siitä, millä konsolilla on uusimman sukupolven paras ohjain, tulee olemaan varmasti aiempaa kiivaampi. Uusittu ohjain ei eroa suuresti Xbox 360:n kapulasta, vaan voidaankin puhua pienestä, mutta tuntuvasta hienosäädöstä. Ruuvin reiät on saatu piilotettua ja d-pad on selvästi aiempaa parempi. Selvimpiin uudistuksiin kuuluu palautetta pelaajalle antavien tärinämoottorien lisääminen ohjaimen liipaisimiin. Yksi heikkous on harmittavasti jätetty elämään – ohjain käyttää normaaleja AA-paristoja. Ohjaimeen voi toki hankkia Microsoftin viralliset ladattavat akut, mutta kyllähän vuonna 2014 tuollaiset kuuluisivat vakiovarustukseen. Lataus suoritetaan onneksi standardilla micro-usb-johdolla. Kokonaisuutena uusittu ohjain on yllätyksetön, mutta muuten erinomainen askel eteenpäin. Tällä hetkellä Xbonen kapula on sopivin omaan kouraani, tosin Playstationin Dual Shock 4 –ohjaimen kanssa olemme vasta flirttailuvaiheessa.


Pelejä konsolille on julkaistu vähän toistakymmentä, mutta valikoima paranee varmasti vielä ennen virallista Suomen julkaisua. Pelitarjonnasta silmiinpistävin on Forza Motorsport 5. Xbox Onelle varta vasten tehty peli näyttää ja kuulostaa erittäin hyvältä, joskin sisältöpuolelta on jouduttu karsimaan ilmeisen kiireellisen aikataulun vuoksi. Xbonen ohjaimen värinämoottorit liipaisimissa tuovat onnistuneesti aiempaa parempaa ajamisen tuntoa padi-pelureille – ratilla peli toki olisi vielä toden tuntuisempaa, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta hankkia moisia lisälaitteita. Muista kokeilemistani peleistä pieniin latauspeleihin lukeutuva Peggle 2 teki vaikutuksen. Se ei tuottanut samanlaista ”BOOM”-reaktiota kuin ensimmäinen osa, mutta edelleen pelaamisesta on vaikea tehdä loppua, koska aina on otettava vielä se viimeinen peli – uudestaan ja uudestaan.




Xbox pyrkii erottautumaan muista sillä, että se ei ole pelkkä pelikonsoli. Toki kilpailijatkin sisältävät erilaisia mediatoimintoja, mutta Microsoft on pyrkinyt tekemään laitteestaan vielä selvemmän olohuoneen keskipisteen. Yksi selkeä erovaisuus kilpailijoihin on Xboxin HDMI-sisääntulo. Se on tarkoitettu digiboksia tai muuta vastaavaa laitetta varten. Näiden kaverusten yhteistyön avulla parilla ohjaimen painalluksella siirryt pelistä telkkari-ohjelmiin ja takaisin. Halutessasi voit laittaa ne rinta rinnan. Emännän tv-tottumukset sain tällä yhdistelmällä sekoitettua - ennen television katsonta vaati tv:n ja digiboksin käynnistyksen (mukamas jo tarpeeksi hankalaa), nyt niiden lisäksi Xbox tarvitsee startata ja surffata valikoissa kohtaan TV. Tämähän ei missään nimessä ole pakollinen viritelmä, vaan itsekin otin vain kokeilun vuoksi tämän yhdistelmän käyttöön. Varsinaisesti mitään valittamista en tästä ominaisuudesta keksi, mutta hyödyt ovat hyvin pienet.

Kauppapaikan ja Netflixin selaus onnistuu myös vaivatta ilman pelin uudelleen aloittamista. Pelaaja voi siis esimerkiksi peliserverin täyttymistä odotellessa kurkistaa Netflixin puolelta minkä elokuvan illalla katsoisi ja palata tämän jälkeen peliin samaan kohtaan missä aiemmin oli. Siirtyminen ohjelmien välillä on jouhevaa, mutta harmittavasti kaverilistoihin pääsy on aiempaa useamman askelen päässä. Menneeltä sukupolvelta tutut ääniviestit ovat myös tipotiessään.


Iltapäivälehtiäkin kohisuttanut ”suunnitteluvirhe” vaivaa, mutta kokemukseni perusteella vain vähän. Konsoli on tehty tukemaan amerikkalaista 60 hertsin tv-standardia, mutta eurooppalainen 50 hertsin standardi on unohdettu. Ongelma on luvattu korjata päivityksellä, mutta Euroopassa siitä on nostettu jo iso meteli. Itselläni on noin 5 vuotta vanha Philipsin 50 hertsinen Full-HD -televisio, jolla ongelmia ei ole ilmennyt muutamia yksittäisiä kuvan tökkimisiä enempää. Jokusen kerran pelikuva on tökkinyt selvästi noin 10 sekuntia yhtä soittoa, mutta muuten kuvassa ei ole ollut vikaa. Televisio-ohjelmat ja elokuvat ovat toistuneet ilman pätkimisiä.

Uuden sukupolven juttu on toimintojen nopeus ja helppous. Siinä Xbox One onnistuu ainakin miltei kiitettävästi. Pientä kankeuden tuntua tuo pelien asennus, joka vie tuntuvan tovin aikaa. Onneksi nykyteknologialla on mahdollista aloittaa pelaaminen jo kesken asennuksen, mikä on toteutettu asentamalla ensin olennaisimmat tiedostot. Kannattaa kuitenkin varautua, että uutta peliä pääsee pelaamaan vasta puolen tunnin odottelun jälkeen.


Hinnoittelultaan Xbox One on uutta Playstationia noin 100 euroa kalliimpi ja tehojensa puolesta alemmassa sarjassa taistelevaa Nintendo Wii U:ta yli 200 euroa kalliimpi. Hinnanero on omasta mielestäni Kinectin ansiosta perusteltu, mutta kameraa tarvitsemattomien ostopäätökseen se varmastikin vaikuttaa. Xbonella ja PS4:llä pystyy muiden toimintojen ohella myös katsomaan blu-ray-elokuvia, mikä toimii hyvä perusteena Wii U:a kalliimmalle hinnalle.

Aika näyttää, milloin suomalaiset saavat hakea oman Xbox Onensa paikallisen pelikaupan hyllystä ja mitä he rahalleen saavat vastineeksi. Tämän hetken hinta-arviot ovat 550 eurossa, mutta todellinen hinta voi tästä vielä muuttua. Toivoa ainakin sopisi, että Microsoft käyttäisi aikansa hyödyllisesti ja muokkaisi konsolia suomenkieltä puhuvien mieleiseksi. Palveluista Netflix ja Skydrive toimivat jo Suomessa, mutta valikoimassa on vielä paljon petrattavaa.

Xbox Onen ensimmäiset peliarviot tulevat luettaviksi lähiaikoina.