Vuoden viimeisenä sunnuntaina ette säästy väistämättömältä kertaukselta. Ajankohta vain on liian sopiva, että malttaisi olla vähän vetämättä lankoja yhteen kuluneen 12 kuukauden ajalta. Vuotta 2013 ei voi luonnehtia suurten mullistusten ajaksi, mutta muutamia kohokohtia on kuitenkin nähtävissä.



Jos sitä joku vielä epäili, niin mennyt vuosi asian viimeistään todisti: freemium-pelit eli maksullisia ominaisuuksia sisältävät ilmaispelit ovat kelvollinen ansaintalogiikka, kunhan paketti laaditaan taitavasti. Supercellistä myytiin pala ulkomaille hirveään hintaan, josta suuri osa oli tietenkin spekulatiivista, vaikka firma on hyvää voittoa nakuttanutkin. Tällä alalla ei kuitenkaan juuri kannata laskea samanlaisen menestyksen varaan, joten ostajalle tärkeämpää olikin varmasti saada varmistettua talliin oikeaa osaamista. Pelkkä Crack...Clash of Clans variantteineen toki tekee vielä pitkään hyvää tiliä, mutta ”seuraavan tuotteen” ongelma on Supercellilläkin edessään. Omistajat puolestaan keräsivät PR-pisteitä joka suunnasta hehkuttamalla suomalaista työtä ja yhteiskuntaa ja lahjoittamalla vielä pitkän pennin lastensairaalalle.

Rovio puolestaan sai moitteita Angry Birds Go! -kartingpelin rahastusmallista, vaikka peli sinällään on hyvin toteutettu. Kalliisiin pelin sisäisiin ostoksiin on alalla jo totuttu, mutta pelikertojen rajoittaminen taisi lipsahtaa jo hiukan ahneuden puolelle. Android-laitteiden sekamelskassa peli kärsii myös siitä, että se ei oikein tunnu toimivan kunnolla monellakaan suositulla laitteella. Katsotaan, miten tilanne kehittyy. Samaan aikaan erilaisen Angry Birds -oheiskaman määrä maailmalla lähestyy jo saturaatiopistettään.

Oikein mikään ei viittaa siihen, että into freemium-rahoitusmalliin laantuisi jatkossakaan. Se on monin paikoin jopa reilu tapa tutustuttaa asiakas tuotteeseen ennen kuin häneltä aletaan pyytää rahaa. Tietokonepuolella freemium on jo antanut lisäaikaa monelle vanhemmalle pelille ja vienyt uusia menestykseen, ja uusi laitesukupolvi tuo tämän mallin tiiviimmin myös konsoleille.

Monta hyvää asiaa tuhonneen liiallisen ahneuden lisäksi ongelmaksi voikin muodostua korkeintaan se, että turhan vapaata kasvatusta harjoittavat vanhemmat jättävät maksutietonsa auki puhelimeen tai tablettiin ja perheen jälkikasvu paukuttaa jättilaskut – hieman 90-luvun seksilinjojen ja 2000-luvun logojen ja soittoäänien tapaan. Toimialan oman ilmoituksen mukaan parhaat rahat kääritään kuitenkin juuri varttuneemmilta pelaajilta, mikä on sinällään loogista: säännöllisissä kuukausituloissa ei muutaman euron jalokiviarkku juuri paina. Sääntelyn ylilyönnit on myös helpointa estää keskittymällä tähän asiakaskuntaan.



Huomioiden yleisen nippelihulluuteni koin kovin vaikeaksi innostua konsolisukupolven vaihdoksesta. Rankkojen uusien innovaatioiden sijaan sekä Sony että Microsoft tuntuivat pelaavan varman päälle ja rastittavan uutuuksiinsa toimintavarmaa x86-rautaa ja PC-puolelta tuttuja näyttöpiirejä. Erot ovatkin sitten lähinnä siinä, mitä tällä alustalla ajetaan, ja vuoden PR-sähläyksen palkinto meneekin kevyesti Microsoftille. Suunnittelupöydällä varmasti kauniilta vaikuttanut ajatus Xboxin ja Liven laajentamisesta sekä pelien siirtämisestä verkkoon saatiinkin vaikuttamaan todelliselta isoveli valvoo -meiningiltä, ja muutenkin markkinointi tuntui täysin sivuuttavan kaiken muun kuin päämarkkina-alueen eli Yhdysvallat. Vahinkojen korjaus käynnistyi tehokkaasti, mutta ei riittänyt: Sony sai kerättyä sinällään täysin ansaitsemattomia irtopisteitä pelkällä ilmoituksella siitä, että he eivät aio tehdä muuta kuin uuden pelikoneen. Itse asiassa PS4:n mediaominaisuuksia on suorastaan vähennetty edelliseen konsoliin verrattuna.

Toinen Xbox-pommi putosi sitten julkaisun viivästymisen myötä. Lopputulos on toki miltei sama, sillä PS4 myytiin loppuun jo hyvissä ajoin ennen joulua, eikä lisää ole suuremmissa määrissä luvassa ennen ensi kevättä (puhumattakaan siitä, ettei konsolille edelleenkään ole mitään peliä, joka perustelisi sen ostamisen). Päätös ykskantaan kieltäytyä myymästä laitteita alusta asti tietyillä markkinoilla – tai edes ilmoittamasta julkaisupäivää – ei kuitenkaan ollut omiaan lievittämään kuluttajien tuntemuksia siitä, että heihin suhtaudutaan ylimielisesti. Maailmanlaajuisesti Suomi on toki merkityksetön markkina-alue, mutta ei tarvitse olla kummoinen ennustaja veikatakseen, että PlayStation-hegemonia jatkuu täällä vastaisuudessakin.



Yksittäisten pelien suhteen oma vuoteni on ollut hyvin niukka. Taloudellisten suhdanteiden vuoksi palkkatyö – jolla V2.fi:kin osin pysyy pystyssä – on vienyt aikaa enemmän kuin ennen, ja lopusta kiireestä on vastannut muutto uuteen kotiin remontteineen kaikkineen. Skrolli-lehtiprojektiinkin sekaannuin. Eniten aikaani on saanut ja saa edelleenkin Grand Theft Auto V, joka ei tuottanut pettymystä, kuten en toki odottanutkaan. SimCityltä odotin paljon, mutta se valitettavasti rikottiin juuri siten kuin pelkäsinkin. Lego City Undercover ei ollut Wii U:n killer app, mutta lapsiani se on miellyttänyt kovasti etenkin 3DS-versiona. Sen sijaan alkuvuoden yllätys Seduce Me ei ole lasten peliä nähnytkään, mutta oli siitä huolimatta oudon kiehtova avaus.

V2.fi:lle kulunut vuosi on ollut hyvä, etenkin suhdanteet huomioiden. Mediamyyjämme Kimi on tehnyt hyvää työtä ja mainostajamme ovat löytäneet budjeteistaan tilaa myös pienen ja riippumattoman tahon pyörittämälle sivustolle. Arvostelijavajetta paikkaamaan saimme Ainon ja Matiaksen, Jarkko taas astui takavasemmalle liki 10 vuoden uran jälkeen.

Yleisen myönteisen kehityksen lisäksi vuodelta 2014 toivon ainakin todellisia uuden sukupolven konsolipelejä, Xbox Onen mahdollisimman varhaista julkaisua Suomessa, jatkoa hyvässä vauhdissa olevalle Suomen peliteollisuuden nousulle – ja enemmän aikaa pelata.