Alle viikon päästä julkaistaan PlayStation 4 myös Suomessa. Vaikkei edellinen konsoli toki heti eläkkeelle joudakaan, tarkoittaa tämä samalla sitä, että PS3 siirtyy vääjäämättä elämänsä ehtooseen. Kurkistetaan siis siihen, mistä kolmospleikkari muistetaan - niin hyvässä kuin pahassa. Lähes seitsemän vuoden taipaleelle kun molempia tietenkin mahtuu.

Sivumennen sanoen PS3 julkaistiin Suomessa keväällä 2007, samoihin aikoihin kun myös muuan V2.fi aloitti taivaltaan.





Sitä mitä PS2 oli DVD:lle, PS3 oli Blu-raylle. Uuden teräväpiirtoisen levyformaatin esiinmarssia auttoi kummasti, että kymmeniin miljooniin koteihin saatiin kuin varkain levyjä toistava pelikonsoli. Xbox 360:n erillinen HD-DVD-asema ei vaikuttanut lainkaan samalla tavalla ja jäi pelkäksi erikoisuudeksi, kuten koko levyformaattikin. Pelaajille iloa on ennen kaikkea moninkertaisesta kapasiteetista, joka säästänee vaihtorumbalta vielä seuraavassakin sukupolvessa.





Huipputekniikan tuonti markkinoille ei ole edullista. Mainittu Blu-ray-asema olikin eräs syy siihen, että PS3:n hinta nousi kipurajoille ja osin ylikin. Suomen julkaisussa keskihinta kipusi kahdeksannelle sadalle. Reilummin tavara lähti kaupoista liikkeelle vasta, kun PS2-yhteensopivuutta varten asennetut piirit poistettiin ja myöhemmin koko konsolia pienennettiin. Nykyään uusin "facelift-malli" 12 gigatavun tallennuskapasiteetilla lähtee kaupasta alta sadan viidenkympin.





Pelien yksinoikeudet ovat toki penseitä, mutta samalla melko väistämätön seuraus siitä, että markkinoilla on useita valmistajia. Siinä missä Xbox 360 on pärjännyt hyvin multiplatform-peleissä, PS3 muistetaan ennen kaikkea hienoista exclusiveistaan. Etenkin Naughty Dog on näyttänyt Unchartedilla ja Last of Usilla mihin pleikkari graafisesti venyy, mutta unohtaa ei sovi Infamousta, Killzonea, Heavy Rainia sun muuta. Etenkin nyt konsolin ollessa todella edullinen kannattaa kaikkien harkita, josko kuitenkin pelaisi nämä klassikot läpi.





PSN tarjosi vielä tällä sukupolvella ilmaista verkkopelaamista, mitä monet pitivät konsolin valintaperusteenakin. Ikävämpää oli sen sijaan se, että pleikkarin verkkopalvelu murrettiin pahemman kerran vuonna 2011 ja se oli hyvin pitkään pois käytöstä. Käyttäjien henkilö- ja maksuvälinetietoja joutui niitäkin vääriin käsiin, joskaan väärinkäytökset eivät ilmeisesti onnistuneet. Sony hyvitti tilannetta avokätisesti ilmaispeleillä, mutta paha maku jäi suuhun pitkäksi aikaa.





Hyvänä puolena PlayStation Network on sitten jatkuvasti tarjonnut myös kaikenlaista hyvinkin poikkiviihteellistä. Pelien lisäksi ladattavana on ollut erilaisia kokemuksia, kuten Flower, Journey ja Linger in Shadows. Pelejä on myös koko ajan saanut ostaa oikealla rahalla pistekikkailun sijaan.





Esittelyssään PS3 oli todellinen moniottelija. Sillä toimivat niin PS1:n kuin PS2:nkin pelit ja halutessaan käyttäjä sai asentaa koneeseensa vaikka GNU/Linuxin ja käyttää sitä tietokoneena. PS2-yhteensopivuus tipahti kuitenkin pian pois kustannussyistä, Linuxin taas söi siitä löytynyt mahdollisuus tehdä peleistä kopioita. Vaikka menetys ei käytettävyyden puolesta ollut suuri, moni pahoitti asiasta kuitenkin mielensä ja kuluttajaoikeuttakin käytiin.





PS3 on raudaltaan aluevapaa. Tämä on helpottanut eri pelikulttuureihin tutustumista mukavasti, sillä esimerkiksi eBaysta on voinut ostaa vain ulkomailla ilmestyneitä pelejä miettimättä mitään modailuja. Alkuun Sony hoiti region-asiaa lakiteknisesti ja esti monia verkkokauppoja myymästä pelejä eri mantereiden välillä, mutta on nyttemmin jo vähän höllännyt otettaan tässäkin suhteessa. Tulevan kokoelman kartutuksen kannalta tämä on erittäin tervetullut kehityssuunta.

Mistä PS3 jää sinulle mieleen? Kerro kommenteissa.