Englantilainen videopelikäsikirjoittaja Rhianna Pratchett (36) vieraili lokakuun alussa ensimmäistä kertaa Suomessa, Helsingissä järjestetyssä populaarikulttuuritapahtuma Fanfestissa. Pratchett on nimetty yhdeksi videopelialan sadasta vaikutusvaltaisimmasta naisesta, ja vuonna 2008 The Writer’s Guild of Britain palkitsi hänet sekä Overlord-pelin vuoden parhaan pelikäsikirjoituksen palkinnolla. Muihin Pratchettin tunnetuimpiin töihin lukeutuvat muun muassa tuorein Tomb Raider, Mirror’s Edge ja Heavenly Sword. Pratchett on myös tehnyt töitä Bioshock Infiniten, Risenin sekä Ubisoftin Prince of Persian parissa.




- Videopelejä olen pelannut kuusivuotiaasta, mutta alunperin opiskelin toimittajaksi. Ensikosketuksen peliaiheisiin artikkeleihin sain kirjoittaessani Minx-nimiseen, naisille suunnattuun vaihtoehtolehteen. Tämän jälkeen työskentelin muun muassa PC Gamelle ja PC Zonelle. Näiden kontaktien kautta sain lopulta käsikirjoitustöitä itse videopelien parissa, joista ensimmäisiä oli Larian Studiosin Beyond Divinity. Kokemus oli niin mielenkiintoinen ja intensiivinen, että pyrin tietoisesti jatkamaan samalla alalla.



- Hyvä mielikuvitus on tietysti kaiken perusta. Toimittajataustani on myös opettanut minulle aikataulujen tärkeyden, mikä korostuu videopelialalla. Joustavuus, mukautuvuus sekä omavaraisuus ovat niinikään tärkeitä piirteitä. Myös pelaajataustasta on paljon hyötyä, sillä osa käsikirjoittajista ei osaa ajatella kokonaisuutta välttämättä pelaajan kannalta jo lähtötilanteessa.




- Genrellä on toki todella suuri rooli lopputuloksen suhteen, sillä se vaikuttaa niin moneen osa-alueeseen. On harvinaista, että pelillä olisi olemassa käsikirjoitus ennen muita teknisiä seikkoja, joten genrevalinta näkyy myös suunnittelijatiimin suhtautumisessa tarinankerrontaan. Usein esimerkiksi ajatellaan, että kolmannen persoonan seikkailupelit mahdollistavat enemmän tarinallisuutta kuin ensimmäisessä persoonassa kuvatut räiskinnät. Dialogi mielletään häiritseväksi, jos hahmo on niin sanottu tyhjä taulu, mitä itse en välttämättä kuitenkaan allekirjoita. Joka tapauksessa toiminnallisemmatkin pelit ovat muuttumassa tarinavetoisemmiksi, ja monien roolipelien käsikirjoittajatiimit toimivat lähestulkoon tv-sarjojen kirjoittajapajojen kaltaisesti.



- Kaikki palaute on toki tärkeää, ja yritän pitää itseäni ajan tasalla fanien kritiikistä. Pyrin kuitenkin olemaan kriittinen lukemastani palautteesta, enkä välttämättä lue juurikaan foorumikirjoitteluja. Sen lisäksi, että ne voivat olla tarpeettoman masentavia, tulee kritiikin kanssa muistaa aina ne seikat pelisuunnittelussa, jotka eivät näy yleisölle: videopelikäsikirjoittaminen on äärimmäisen rajattua sekä ajan että tilan kannalta. Tasapainon löytäminen on hankalaa, joten kritisoitavaa tulee väistämättä.

- Mieleenpainuvimman positiivisen palautteen olen toistaiseksi saanut uusimman Tomb Raiderin yhteydessä, sillä jälkikäteen monet kehuivat käsikirjoitusta syvälliseksi. Esimerkiksi naispuolisilta pelaajilta saadut kommentit, joissa he kuvailivat pelikokemusta henkilökohtaisesti hyvin merkittäväksi, oli todella koskettavaa.




- Yritän olla analysoimatta pelikäsikirjoituksia aivan niin tiukasti, sillä haluan mieluummin nauttia teoksesta pelaajan roolissa. Ammattilaishattua on tietysti vaikea nykäistä pois päästä, kun tietää mitä kaikkea käsikirjoitusprosessi käytännössä sisältää. Tästä johtuen olen toisaalta myös hyvin ymmärtäväinen pelaaja: kunnioitan valtavasti kaikkia, jotka saavat aikaan edes jotenkin selkeän ja toimivan tarinan videopeliympäristöön, sillä se on niin haastavaa. Rajoituksia on vaikea ymmärtää ennen kuin on itse joutunut niiden parissa hikoilemaan. Monet alalle tulevat ovatkin alussa ehkä ylioptimistisia mahdollisuuksistaan, kuvitellen uudistavansa koko videopelikäsikirjoittamisen historian ja luovansa seuraavan mestariteoksen. Tosiasiassa on saavutus itsessään saada videopeleihin edes välttävä tarina, joten en itse syynää pelaamiani pelejä äärikriittisesti.



- En suoranaisesti ajattele itseäni nimenomaan naisena, jonka agenda olisi erityisesti edistää naishahmojen asemaa peleissä. Ymmärrän kuitenkin, että edustan väistämättä työlläni alalla vähemmistössä olevaa ryhmää, joten pyrin osaltani edesauttamaan keskustelua erilaisista tärkeistä aiheista. En esimerkiksi välttämättä valitse töitäni pelkästään naishahmojen perusteella, mutta myönnän olleeni vaikuttunut uuden Tomb Raiderin promokuvista, joissa Lara poseerasi jousen kanssa vahvana ja omavaraisena perinteisemmän seksualisoidun kuvaston sijaan.

- Lähestyn asiaa silti mieluiten videopelejä mahdollisimman vähän demonisoivasta näkökulmasta. Naisia ei missään nimessä pitäisi pelotella pois pelien parista leimaamalla koko alaa seksistiseksi. Twitterissä syrjintäkokemuksista kertovaa #1reasonwhy -tagia tasapainottaakseni perustinkin #1reasontobe -tagin, jossa kerron kaikista niistä syistä, jotka tekevät sekä videopeleistä että videopelialasta naisille mielekkään.




- Jos töitä tekee freelancer-pohjalta, ei kontaktien tärkeyttä voi liikaa korostaa. Olen saanut itse monet työmahdollisuuksistani käytännössä suositusten kautta, ja sana kiirii alalla nopeasti. Toimittajataustasta on hyötyä, sillä videopelilehtien kautta voi luoda monia tuttavuuksia. Kuten mainitsin, osa käsikirjoittajista ei pelaa itse lainkaan, mutta lasken itse pelitaustan hyödyksi. Paras mahdollinen käyntikortti on silti itseluottamus ja kokemus, sillä vaikka uran eteen joutuisi näkemään vaivaa, oma työhistoriani puhuu puolestani enemmän kuin mikään muu.