Kirjoitetaan nyt vielä kerran Grand Theft Auto V:stä. Ei niinkään itse pelistä, vaan sen ympärillä käytävästä keskustelusta, jonka ansiosta otsani on jo läpsyttelystä punainen.

Vuoden ja itse asiassa koko historian suurin pelijulkaisu tuntuu taas olleen kuin kutsuhuuto kaikille, jotka haluavat varttinsa julkisuudessa. Joka kerta toivon, että keskustelu olisi vähän kypsempää kuin viime kerralla, ja tuntuu että joka kerta saan pettyä.

Aloitetaan vaikka siitä, miten Yleisradion mielestä tietokonepelien porno yllättää vanhemmat. Tämä artikkelin otsikko on mainio esimerkki siitä, miten vinoutunutta keskustelu on. Ensinnäkin kirjoittaja ei ole selvästikään edes pelannut GTA V:tä, jos väittää sen sisältävän "pornoa". Pelin harvalukuiset seksikohtaukset esitetään vaatteet päällä, eikä asioita missään vaiheessa mene toisten asioiden sisään. Sylitanssissa voi sentään näkyä rinnat. Jos tämä on pornoa, en tiedä miten pitäisi kuvailla esim. niitä suomalaisia elokuvia, joita samainen Yleisradiokin esittää. Olen nähnyt Irina Björklundista enemmän ruumiinosia TV1:n Kotikatsomossa kuin yhdestäkään hahmosta GTA:ssa. Pikemminkin voisi sanoa, että GTA:ssa on varsin vähän seksiä siihen nähden, miten paljon väkivaltaa se sisältää. Itse en järkyttyisi suoremmastakaan toiminnasta tässä kontekstissa.

Toisekseen – ja tämä on huomattavasti oleellisempaa – haluaisin tietää, millainen vanhempi yllättyy siitä, että K18-merkityssä pelissä on aikuisille tarkoitettua sisältöä. Peleissä on aivan selkeä ikärajajärjestelmä, jota noudattamalla säästyy tämänkaltaisilta yllätyksiltä. Minulla on pienet lapset, joiden viihteen käytön ikärajoja valvon tarkasti niin elokuvien kuin pelienkin suhteen. Kun jopa Räyhä-Ralf (K7) aiheutti meillä 7-vuotiaalle kammotuksia nukkumaan mennessä, ei tulisi mieleenikään tarjoilla tälle kohdeyleisölle mitään vanhemmille tarkoitettua materiaalia. Tässä asiassa ongelma ei ole niinkään siinä, mitä K18-pelit sisältävät, vaan siinä, että vanhemmat eivät tiedä mitä heidän lapsensa tekevät.



Aivan erityisesti sapiskaa ansaitsevat ne kuupot, jotka ostavat näitä pelejä alaikäisille lapsilleen. Paitsi, että he altistavat oman jälkikasvunsa liian aikaisin materiaalille, jota piltit eivät voi täysin käsittää, he myös tekevät karhunpalveluksen meille, jotka haluamme pelata näitä aikuisten pelejä luvan kanssa. Niin kauan kuin jokaisen vähänkin aikuisemman pelin julkaisu tuottaa tällaisia moraalikuohahduksia, voimme olla varmoja siitä, että julkaisijat jatkavat ylivarovaisella linjallaan roisimman sisällön suhteen. Jos nykymuotoista ikärajajärjestelmää ei noudateta, se korvautuu satavarmasti jollain paljon ikävämmällä järjestelmällä, joka pahimmassa tapauksessa alkaa rajoittaa pelintekijöiden luovuutta.

Keskusteluhan sinällään ei ole uutta, 80–90-luvuilla täsmälleen sama roinotus käytiin väkivaltaisista ja seksiä sisältävistä elokuvista. Oli ehkä toiveajattelua kuvitella, että tuosta väännöstä voitaisiin ottaa opiksi pelien kohdalla.

Kokonaan eri asia on sitten vielä se kaksinaismoralismi, joka rehottaa väkivallan ja seksin ympärillä. Ylenkään uutisessa ketään ei yllätä se, että GTA:ssa teurastetaan keskimääräisen pelin aikana satoja ihmisiä, mukana myös poliiseja ja siviileitä. Paljolti kyse on toki amerikkalaisesta perinteestä, mutta ilmeisesti jossain talvisodan hengessä on Suomessakin niin paljon hienompaa lopettaa elämää kuin tehdä sitä lisää.



Toinen suosittu keskustelunaihe on ollut GTA V:n hahmokavalkadi. Sitä on moitittu stereotyyppiseksi ja lisäksi kritiikkiä on kuultu siitä, ettei mukana ole pelattavaa naishahmoa. Rockstarin naiskuvaakin on vielä moitittu sovinistiseksi. En tiedä ovatko tähän länkytykseen osallistuneet huomanneet, että he itse ovat aika stereotyyppisiä.

Grand Theft Auto V on varsin mainio peli, ainakin useimpien mielestä. Se ei kuitenkaan yritä olla maailmankaikkeuden ainoa peli eikä sisältää aivan kaikkea. Jälleen kerran en voi olla käyttämättä elokuvarinnastusta. Vaikkapa Krzysztof Kieslowskin ja Quentin Tarantinon tuotanto poikkeaa toisistaan melkoisesti, ja kun menen katsomaan Tarantinoa, en odota Kieslowskia, ja päinvastoin. Reservoir Dogsin hahmot ovat aika stereotyyppisiä ja ohuita, Pulp Fictionin samaten. Kill Billin hahmokavalkadi on kokonaisuudessaan täysin epärealistinen. Tämä ei vähennä lainkaan niiden arvoa omanlaisinaan taideteoksina, eikä tulisi mieleeni vaatia, että Pulp Fiction muistuttaisi hahmoiltaan enemmän väritrilogiaa. GTA:n maailma on juuri niin mustavalkoinen kuin näiden elokuvienkin, eikä sen hahmoissa ole juuri ketään johon erityisesti haluaisi samaistua. Hyvänen aika, suuri osa pelin huumorista perustuu nimenomaan siihen, että hahmot ovat stereotyyppisia aivan kuten koko maailmakin. Osa pelihahmoista kohtelee puolisoitaan huonosti, mutta itseään vielä huonommin. Kuvaavaa kyllä, moni sympaattisempi hahmo on juurikin nainen, mikä tuntuu menneen tässä keskustelussa tehokkaasti ohi.

Kannatan täydellistä sukupuolten tasa-arvoa. Samoin olen ihan oikeasti todella iloinen siitä, että tyttöjen pelaaminen ei ole nykyään mikään erikoinen juttu. Aiemmilla vuosikymmenillä sai aina jännittää, mitä potentiaalinen treffikumppani sanoo telkkarin alla lojuvasta konsoliläjästä. Mutta se, että molemmat sukupuolet pelaavat, ei voi eikä saa tarkoittaa sitä, että joka pelissä on nyt oltava aina kaksi pelattavaa sukupuolta. Koko ajatus on ihan naurettava. Pelaan monesti ihan mielelläni naishahmolla kun siihen tarjotaan mahdollisuus, mutta GTA ei siitä hyötyisi. Käsikirjoittajilla on oltava oikeus kirjoittaa sellaisia hahmoja ja tarinoita kuin haluavat – ja naissuku saa olla lähinnä tyytyväinen, ettei siitä löydy yhtä monia samanlaisia nilkkejä kuin Michael, Franklin ja Trevor.