Hyvistäkin elokuvista, kirjoista, tv-sarjoista sun muusta on saatu aikaiseksi melkoisen kammottavia lisenssipelejä. Mutta miten käy, kun jo aiheen valinnassa mennään metsään? Listalla tänään lisenssi-ideoita, jotka olisivat saaneet jäädä keksimättä.





Selviytyjät-huuman raivotessa vuosituhannen alussa oli vain ajan kysymys, koska saisimme nauttia aiheesta väsätystä pelikötöstyksestä. Kyllä sellainen sitten toimitettiinkin. Kun tv-sarja perustuu ihmisten väliseen ryhmädynamiikkaan, juonitteluun ja diplomatiaan, miten tästä tehdään jännittävä peli yhdelle pelaajalle? Ei mitenkään.





Full House -tv-sarjasta ponnistaneet Olsenin kaksoset Mary-Kate ja Ashley olivat ison veden tuolla puolen ihan iso juttu vuosituhannen vaihteessa. Jopa siinä määrin, että joku laski olevan hyvä ajatus koostaa heidän 16-vuotissynttäreidensä ja sitä kautta ajokortin saamisensa ympärille Mario Party -tyylinen lautapeli. Gamecube-versio tosin oli hassua pelattuna Resident Evil -moottorisahaohjaimella.





Mietitään vaikka hetki sitä, että tämä peli on tehty elokuvasta, joka on tehty tästä samasta pelisarjasta. Lopputulos on sen mukainen.





Neljällä Oscarilla palkittu sotaelokuva Platoon ei ollut varsinaisesti mitään feelgood-matskua, eikä etenkään lisenssipeliainesta. Tämä ei tietenkään lannistanut 80-luvun taskulaskinmiehiä, joiden piti saada kauppojen hyllyille tuoretta lapioitavaa. Sodanvastainen eepos kääntyi reippaaksi Vietcongien röpöttelyksi, jonka paras puoli oli C64-version mukava musiikki.





Mega-CD:llä oli sen verran paljon huonoja pelejä, että erottuakseen piti yrittää tosissaan. Make My Video -sarja yritti ja onnistui. Pelin tarkoituksena oli "koostaa musiikkivideo" tunnettuun kappaleeseen. Käytännössä tämä tarkoitti, että taustalla pyörineeseen alkuperäiseen videoon piti sekoittaa jostain ilmaiseksi kasaan haalittua huonolaatuista arkistokuvaa. Muut tuotantoarvot noudattelivat tätä linjaa.

Alelaarin pohjalta 90-luvun lopussa poimimani INXS-pelin lisäksi tarjolla oli ainakin Kriss Kross -versio. Seanbaby totesi siitä aikanaan, että on vaikea saada aikaiseksi jotain vielä huonompaa aiheesta, joka on käytännössä vain kaksi housut takaperin jalkaansa pukenutta muksua - ja epäili, että pelin taustavoimat saisivat todennäköisesti paksusuolen syövästä aikaiseksi alkuperäisaihetta huonomman pelin.





Lisää musa-aiheisia ohilaukauksia vähän kauempaa menneisyydestä. Journey oli kohtalaisen suosittu laulu- ja soitinyhtye 80-luvun alkupuolella ja sai kyseenalaisen kunnian tulla ikuistetuksi Bally/Midwayn kolikkopeliin. Pelkän bändin muuttaminen peliksi ei ole käynyt aivan yksinkertaisesti, joten lopputulos koostuu yksinkertaisista osioista, joissa pumpun jäsenet tötöilevät jättipäisinä hahmoina. Tarkoituksena on kerätä kasaan soittimet, jotka ulkoavaruuden oliot ovat varastaneet. Kuten loogista on.





Shaquille O'Neal oli hyvä koripallon pelaaja... joten tehdäänpä sitten lisenssipeli hänestä. Eikä varmuuden vuoksi mitään koripallopeliä, vaan vaikkapa beat'em up. Ja kun alkuun päästiin, tehdään pelistä saman tien äärimmäisen huono. Kehittäjänä Delphine Software, julkaisijana Electronic Arts, laadunvalvojana ei ilmeisesti kukaan.