Quantic Dreamin uutta Beyond: Two Soulsia esiteltiin elokuvafestivaaleilla. Tämä onkin sopivaa, koska QD:n pelit (Fahrenheit, Heavy Rain) ovat olleet enemmänkin elokuvamaisia kokemuksia – ja vieläpä harvinaisen ansiokkaita sellaisia. Listalla tänään pelejä, jotka lainailevat leffaestetiikkaa tai tuovat muuten vain valkokankaan mieleen. Metal Gear -pelit ovat niin itsestään selvä valinta, että jätin ne tällä kertaa pois.





Hämmästyin kun sivuston haku paljasti, etten ole käsitellyt tätä peliä millään listalla. Korjattakoon virhe nyt. Cinemaware tehtaili 1980-luvun loppupuolella elokuvamaisia pelejä Amigalle ja käännöksinä muillekin koneille, ja juuri tämä niistä päätyi myyntiin paikalliseen pelikauppaan ja sitä kautta minulle. Kolmen levykkeen King of Chicago oli tuskaista pelattavaa yhdellä levyasemalla, mutta hieno grafiikka ja monesta gangsterileffasta lainaillut juoni olivat vaivan arvoisia. Yllä eräs pelin lyhyemmistä läpipeluutavoista.





Tämä Eidoksen PlayStation 1 -kauhutoimintapeli jatko-osineen on elokuvamainen jo siksikin, että se käyttää taustanaan videota ja haukkaa siksi kokonaista neljä CD-levyä. Muukin estetiikka on vahvasti lainaa toimintaleffoista ja myös Resident Evilin ja Silent Hillin kaltaisista perusteoksista. Peli on ostettavissa PlayStation Storesta.





Masa Tuska oli kokonaisuudessaan siinä määrin Hollywood-henkinen tuotos, että se päätyi lopulta oikeastikin valkokankaalle. Näyttävät bullet time -hidastukset ja mainiosti rytmitetty toiminta eivät ainakaan asiaa haitanneet. Kehittäjätiimin vaihtumisen jälkeenkin perinnettä on pidetty hyvin yllä, ja Remedyn Alan Wake on sekin varsin elokuvamainen kokemus.





Tämä aiemminkin listoilla esiintynyt alkuperäisen Xboxin taistelupeli jäi aikanaan turhan vähälle huomiolle. Paitsi että KFC:ssä oli hauska nelinpeli, juonitila oli parhaimmillaan äärimmäisen huvittavaa huuleilua nuhjuisten B-luokan karateleffojen kustannuksella – aina erilaisia hahmoja myöten.





Elokuvamainen voi olla myös taluttamatta pelaajia jatkuvasti. L4D jatko-osineen on vahvasti grindhouse-elokuvien hengessä tehty episodimainen kokemus, minkä kakkosen trailerikin todistaa.





Ghostbusters on eräs lapsuuteni suosikkeja, joten olin otollista maaperää tälle pelille, johon oli vieläpä onnistuttu haalimaan alkuperäisiä näyttelijöitäkin. Toistaiseksi uskon, että tämä on lähimpänä Ghostbusters 3:a mitä tulemme pääsemään... eikä se ole huono asia. Arvostelu pelistä täällä.





Team Bondin pelissä oli jokusia ongelmia, mutta tunnelma ei tottavie ollut niistä yksi. Pelin kulissit olivat kunnossa, näyttelijäsuoritukset heikoimmillaankin hyväksyttäviä ja tiukassa talutusnuorassa kävelyn saattoi hyväksyä jos peliin suhtautui juurikin tarinana eikä GTA-kloonina. Arvostelu pelistä täällä.