Tunne siitä, että saa uuden pelin tai laitteen käteensä heti ensimmäisten joukossa on kulutusyhteiskunnan pieniä iloja. Joskus on jopa hienoa jonottaa jotakin ihan jonottamisen vuoksi, vaikkei yleensä olekaan onneksi pakko. Listasunnuntaissa tänään muutama peli ja esine, jotka piti saada heti - lähinnä vähän vanhempaa tuotantoa, koska sittemmin pelejä on alkanut tupsahdella postista arvostelukäyttöön. Kerro kommenteissa, mitä sinä jonotit tai ennakkotilasit ja vastasiko se odotuksiasi?





Elite oli todella kova juttu C64:llä, joten heti kun kuulin sen olevan tulossa Amiga-versiona jätin pelistä ennakkotilauksen paikalliseen kirjakauppaan. Tuolloin 80-luvun lopussa ei vielä ollut käytännössä mahdollista tarkistaa tarkkoja julkaisupäiviä, mutta kun ilmoitus pelin saapumisesta tuli, laukkasin välittömästi liikkeeseen ja löin pennit jonoon. Täytetty vektorigrafiikka näytti komealta, avaruuslentely alkoi saman tien ja pelikelloon ehtikin kertyä ihan kiitettävät lukemat.





Pelin julkaisu sattui vuonna 1998 Manun syntymäpäivää edeltävälle päivälle, joten kaveriporukalla kerätyn kolehdin ansiosta mies sai pelin kouraansa heti tuoreeltaan. Uskomattoman upea alkuintro pohjusti peliä, joka söikin sitten käytännössä koko vapaa-ajan tuona kesänä.





Tämä on varmaan ainoa kerta, kun olen pelannut Japanissa julkaistua peliä sen julkaisupäivänä. Ville oli lähdössä kotiin 3 kuukauden vaihto-oppilaspestiltään samana aamuna, kun peli julkaistiin. Aikavyöhykkeiden ansiosta hän oli Suomessa vielä saman päivän aamupäivällä, joten sain pelin käteeni hyvinkin tuoreeltaan. Poskettoman komea peli oli myös viihdyttävää pelattavaa ja muodostui varsinaiseksi aikakaivoksi jo aiemmin Japanista lähetetyllä Dreamcastilla.





Toinen Dreamcast-peli vielä. Tätä messiasautopeliä odotettiin pitkään – jälkikäteen ajateltuna liiankin pitkään – mutta heti julkaisussa se oli saatava. Game House sai vastaanottaa köyhän opiskelijan lantit, että peliä pääsi heti testailemaan. GT:hen verrattuna MSR oli huomattavasti tylympi, koska pisteitä saattoi jopa menettää jos ajoi liian huonosti, mutta erittäin hauskaa ja hyvän näköistä viihdettä se oli. Pelihän sai suoraa jatkoa Project Gotham Racing -sarjasta, joskin vaikeustasoa ruuvattiin hieman alaspäin.





En ole mitenkään profiloitunut Nintendo-friikiksi, joten moni saattaa yllättyä kun kerron, että hankin GC:n importtina heti jenkkijulkaisussa. Maksoin pitkän pennin (muistaakseni 2500 mk + tullit) Lik-Sangin modifioimasta koneesta, joka pyöritti sekä Japanin että USA:n pelejä. Pelejä nyt ei tosin ollut vielä hirveän paljon saatavilla, mutta Star Wars Rogue Squadron II oli todella komea ja viihdytti pitkään.





Olin sen verran innostunut uudesta HD-konsolista, että halusin hankkia sen itselleni heti. Herättelin jo ajatusta aamuyön jonottamisesta, mutta yöuneni pelasti paikallinen Anttila, joka otti vielä edellisenä iltana vastaan varauksia koneista. Niinpä käppäilin kaikessa rauhassa hakemaan koneen ja pari peliä, ja ehdin vieläpä vaihtaa myöhemmin konsolini uudempaan GameStopissa ennen väistämätöntä RROD-kierrettä.





Wiitä jonotin ihan oikeasti. Suuren ennakkohuomion vuoksi koneesta ei otettu varauksia, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi seisoskelu samaisen Anttilan oven takana. Valtavaa letkaa ei ehtinyt syntyä ja mukana oli myös muita päivän tarjouksia kytänneitä mummoja, mutta koneet kyllä hävisivät hyllystä nopeasti. Alkuinnostuksen jälkeen kone jäi itseltäni valitettavasti paitsioon, kun liikeohjaus ei ollutkaan niin tarkkaa kuin oli annettu ymmärtää.