Listasunnuntai #174
Pelit ilman peliä
On helppo moittia hieman laiskasti tehtyjä pelejä siitä, ettei niissä ole "peliä mukana". Useimmiten kuitenkin peleinä myytävät tai tarjottavat tuotteet sisältävät pelin perusosat: selkeän tavoitteen, pisteytyksen ja sen sellaista. Toteutus onkin sitten usein sellaista, ettei ko. tavoitteita halua saavuttaa, mutta ne kyllä voisi. Ajoittain ilmestyy kuitenkin myös kaupallisesti pelejä, jotka ihan oikeasti eivät sisällä mitään pelillisiä tavoitteita. Joskus niin käy vahingossa, mutta useimmiten kyseessä on jonkinlainen kokeilu. Eikä se ole aina huono asia. Tänään uutisissa mainittiin Proteus, mutta näitäkin on ollut pitkin historiaa. Tutustutaan muutamaan, ja vinkatkaa taas kommenteissa lisää. Rajoitun tässä peleihin, jotka ovat - tai ovat olleet - myynnissä rahaa vastaan; ilmaisina ja sharewareina on aina kokeiltu kaikenlaista, tälläkin rintamalla.
Jeff Minter on pelibisneksen omituisimpia kavereita monellakin tapaa. Käytännössä koko sen ajan kun videopelejä on ollut olemassa, myös Minter on tarjonnut pelaajille mielenkiintoisia ideoitaan. Useimmat niistä ovat perinteisiä pelejä hämärillä visuaalisilla efekteillä, mutta mukana on myös epätavallisempia julkaisuja. Psychedelia vuodelta 1984 kuuluu jälkimmäisiin, sillä se sisältää vain joystickilla ohjattavan valotehostekoneen. Tästä käynnistyikin kokonainen "light synthesizer" -ohjelmien alalaji, jonka aktiivisin julkaisija oli tosin Minter itse.
Japanilaisten outous ja kokeilunhalu videopelipuolella on jo muodostunut jonkinlaiseksi käsitteeksi, joten ei ihme, että tämäkin julkaisu tuli PlayStation 1:lle siltä suunnalta vuonna 1990-luvun lopussa. Kyseessä on kuitenkin jopa sikäläisittäin varsin erikoinen pläjäys, jossa on tarkoitus vain kuljeskella hyvinkin surrealistisissa unissa ja tutkia niiden maailmaa.
Lisää epätavallista PS1-menoa. Fluid julkaistiin Euroopassakin vuonna 1998, mutta sekin on alkujaan kotoisin Japanista. Ideana on uida delfiinillä halki erilaisten maailmojen ja keräillä ääniä, joita voi sitten miksailla kappaleiksi. Tämä maistui etenkin trance-musiikin ystäville, joista moni sai pelillä aikaan varsin vetäviä esityksiä. Yhdessä Musicin ja vastaavien tuotteiden kanssa peli pönkitti PS1:n asemaa myös normaalia Nintendo-kansaa vanhempien pelikoneena.
Hypätään tälle vuosituhannelle ja Nintendon DS-konsolille. Electroplanktonin ideana on laittaa planktoneita kiertämään kosketusnäytöllä niin, että niistä lähtee ääntä. Mukana on myös klassista Nintendo-musaa, jota saa remiksailla. Kovin moni ei nähnyt tämän ohjelman nerokkuutta, mutta ne jotka näkivät, räpelsivätkin sitten sen parissa pitkään - ja onpa EP:tä käytetty peräti instrumenttina live-keikoilla.
Sony ei ole onneksi täysin unohtanut näitä "epäpelejä" PS1:n jälkeen. PS3:lle saapui jo vuosia sitten ladattavaksi Flower, joka tavallaan esitteli SIXAXIS-peliohjaimen liiketunnistusta, mutta pohjimmiltaan se oli ihan vain taidetta ja hyvinkin kaunis kokemus. "Very zen", kuten tämän YouTube-videon kommenteissa todetaan. PS3:n omistajien kannattaa tutustua myös mm. peleihin Unfinished Swan ja Journey.
Steamissa 8 euroa maksava Dear Esther on alkujaan Source-modi, joka tehtiin viime vuonna uusiksi ja julkaistiin kaupallisena. Se ei ole peli, vaan kertomus ja eräänlainen taideprojekti. YouTuben pelivideoilla oli näin ollen taipumus vain näyttää pelin koko läpipeluu, joten otetaan niiden sijaan TotalBiscuitin WTF is... -pelivideo, vaikka hän onkin pelin suhteen aika kriittinen.
Tämä tuli mieleeni, kun kävin läpi PS1-klassikoita Fluidin ja LSD:n hengessä. Laitettakoon se listan loppuun esimerkiksi siitä, että yleisin "epäpeli" syntyy - niin nykyisin kuin ennenkin - edelleen ahneudesta. Spice Girlsin ollessa ysärillä suosion huipulla heidän piti elokuvan (ynh) lisäksi tehdä myös lisenssipeli. Siihen piti tietenkin laittaa jotain tanssia ja semmoista, mutta jossain vaiheessa ideat vain loppuivat totaalisesti. Lopputuloksessa on jonkinlainen kehno ja torsoksi jäänyt Parappa the Rapper -klooni, jossa ei ole minkäänlaista pisteytystä, ja loput CD-levystä on täytetty suttuisella videolla. Nykyään tämä olisi ilmainen tai noin 1 euron hintainen mobiilisovellus, 90-luvulla reilun 50 euron hintainen konsolipeli. Onneksi sentään Maustetyttöjen hahmomallit ovat huvittavan näköisiä.
Psychedelia
Jeff Minter on pelibisneksen omituisimpia kavereita monellakin tapaa. Käytännössä koko sen ajan kun videopelejä on ollut olemassa, myös Minter on tarjonnut pelaajille mielenkiintoisia ideoitaan. Useimmat niistä ovat perinteisiä pelejä hämärillä visuaalisilla efekteillä, mutta mukana on myös epätavallisempia julkaisuja. Psychedelia vuodelta 1984 kuuluu jälkimmäisiin, sillä se sisältää vain joystickilla ohjattavan valotehostekoneen. Tästä käynnistyikin kokonainen "light synthesizer" -ohjelmien alalaji, jonka aktiivisin julkaisija oli tosin Minter itse.
LSD: Dream Emulator
Japanilaisten outous ja kokeilunhalu videopelipuolella on jo muodostunut jonkinlaiseksi käsitteeksi, joten ei ihme, että tämäkin julkaisu tuli PlayStation 1:lle siltä suunnalta vuonna 1990-luvun lopussa. Kyseessä on kuitenkin jopa sikäläisittäin varsin erikoinen pläjäys, jossa on tarkoitus vain kuljeskella hyvinkin surrealistisissa unissa ja tutkia niiden maailmaa.
Fluid
Lisää epätavallista PS1-menoa. Fluid julkaistiin Euroopassakin vuonna 1998, mutta sekin on alkujaan kotoisin Japanista. Ideana on uida delfiinillä halki erilaisten maailmojen ja keräillä ääniä, joita voi sitten miksailla kappaleiksi. Tämä maistui etenkin trance-musiikin ystäville, joista moni sai pelillä aikaan varsin vetäviä esityksiä. Yhdessä Musicin ja vastaavien tuotteiden kanssa peli pönkitti PS1:n asemaa myös normaalia Nintendo-kansaa vanhempien pelikoneena.
Electroplankton
Hypätään tälle vuosituhannelle ja Nintendon DS-konsolille. Electroplanktonin ideana on laittaa planktoneita kiertämään kosketusnäytöllä niin, että niistä lähtee ääntä. Mukana on myös klassista Nintendo-musaa, jota saa remiksailla. Kovin moni ei nähnyt tämän ohjelman nerokkuutta, mutta ne jotka näkivät, räpelsivätkin sitten sen parissa pitkään - ja onpa EP:tä käytetty peräti instrumenttina live-keikoilla.
Flower
Sony ei ole onneksi täysin unohtanut näitä "epäpelejä" PS1:n jälkeen. PS3:lle saapui jo vuosia sitten ladattavaksi Flower, joka tavallaan esitteli SIXAXIS-peliohjaimen liiketunnistusta, mutta pohjimmiltaan se oli ihan vain taidetta ja hyvinkin kaunis kokemus. "Very zen", kuten tämän YouTube-videon kommenteissa todetaan. PS3:n omistajien kannattaa tutustua myös mm. peleihin Unfinished Swan ja Journey.
Dear Esther
Steamissa 8 euroa maksava Dear Esther on alkujaan Source-modi, joka tehtiin viime vuonna uusiksi ja julkaistiin kaupallisena. Se ei ole peli, vaan kertomus ja eräänlainen taideprojekti. YouTuben pelivideoilla oli näin ollen taipumus vain näyttää pelin koko läpipeluu, joten otetaan niiden sijaan TotalBiscuitin WTF is... -pelivideo, vaikka hän onkin pelin suhteen aika kriittinen.
Spice World
Tämä tuli mieleeni, kun kävin läpi PS1-klassikoita Fluidin ja LSD:n hengessä. Laitettakoon se listan loppuun esimerkiksi siitä, että yleisin "epäpeli" syntyy - niin nykyisin kuin ennenkin - edelleen ahneudesta. Spice Girlsin ollessa ysärillä suosion huipulla heidän piti elokuvan (ynh) lisäksi tehdä myös lisenssipeli. Siihen piti tietenkin laittaa jotain tanssia ja semmoista, mutta jossain vaiheessa ideat vain loppuivat totaalisesti. Lopputuloksessa on jonkinlainen kehno ja torsoksi jäänyt Parappa the Rapper -klooni, jossa ei ole minkäänlaista pisteytystä, ja loput CD-levystä on täytetty suttuisella videolla. Nykyään tämä olisi ilmainen tai noin 1 euron hintainen mobiilisovellus, 90-luvulla reilun 50 euron hintainen konsolipeli. Onneksi sentään Maustetyttöjen hahmomallit ovat huvittavan näköisiä.
Keskustelut (14 viestiä)
Rekisteröitynyt 20.12.2010
03.02.2013 klo 17.57 2
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
03.02.2013 klo 18.35 39
jätitte sitten Journeyn ja Unfinished Swanin pois
Jätit sitten lukematta Flowerin kuvaustekstin.
Rekisteröitynyt 11.04.2007
03.02.2013 klo 19.00
03.02.2013 klo 19.07 5
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
03.02.2013 klo 19.12 1
Pakko ihan kysäistä, miten ylläpidolla (tai, Mikolla, miten vain) on ideoita keksiä joka viikko listasunnuntaille teemoja? Onko missään välissä tullut tenkkapoo eteen ettei vain mitään saa aikaiseksi?
Ei ole tullut. Manu ehdotti tätä listaideaa firman IRC-kanavalla, mutta jos en olisi tehnyt tätä, tuossa oli jo parikin muuta ajatusta, joista sitten varmaan toinen ensi viikolla. Hätätilannetta (sairastelut ym. kiireelliset) varten on tallessa dokkari, josta "sijainen" voi noukkia jotain tarvittaessa.
En oikeastaan pidä mitään julkaisukynnystä näissä, ja samoin lähden siitä, että se lista pitää saada kasaan aina vaikkei niin huvittaisikaan. Nappaan jonkin ajatuksen, jota olen miettinyt edellisen viikon aikana, ja sitten assosioin siitä. Ajoittain listoista tulee hyviä, ajoittain huonoja, elämä on semmoista. Pyrin kuitenkin aina huomioimaan tätä mittavaa legacya siten, että jos listalle on taas päätymässä jotain mistä olen jo monta kertaa kirjoittanut, yritän poimia jotain sen tilalle tai lähestyä koko asiaa uudesta kulmasta. Tästäkin huolimatta tietyt suosikkini varmasti pyörivät näissä suhteessa usein, mutta kutsutaan sitä nyt sitten vaikka persoonalliseksi otteeksi.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
03.02.2013 klo 19.51
"The Graveyard is a very short computer game. You play an old lady who visits a graveyard. You walk around, sit on a bench and listen to a song. It's more like an explorable painting than an actual game. An experiment with poetry and storytelling but without words.
Buying the full version of The Graveyard adds only one feature, the possibility of death. The full version of the game is exactly the same as the trial, except, every time you play she may die."
Oma kokemukseni näistä peleistä oli "Trauma" joka tosin oli ihan peli peli että sen pystyi läpäisemään, mutta koostui lähinnä kuvista joita klikkailtiin juonen etenemiseksi. En ehkä ihan maksamaan näistä alkais, tuonkin sain bundlen mukana.
03.02.2013 klo 20.22 5
Steamissa on myynnissä myös neljällä eurolla sellainen peli kuin The Graveyard. Pelissä pelataan vanhalla mummolla joka kävelee hautausmaalla. Demon ja kokoversion ero on siinä, että kokoversiossa mummo voi kuolla.
"The Graveyard is a very short computer game. You play an old lady who visits a graveyard. You walk around, sit on a bench and listen to a song. It's more like an explorable painting than an actual game. An experiment with poetry and storytelling but without words.
Buying the full version of The Graveyard adds only one feature, the possibility of death. The full version of the game is exactly the same as the trial, except, every time you play she may die."
Oma kokemukseni näistä peleistä oli "Trauma" joka tosin oli ihan peli peli että sen pystyi läpäisemään, mutta koostui lähinnä kuvista joita klikkailtiin juonen etenemiseksi. En ehkä ihan maksamaan näistä alkais, tuonkin sain bundlen mukana.
03.02.2013 klo 21.25
Rekisteröitynyt 12.04.2007
03.02.2013 klo 23.00
Rekisteröitynyt 27.05.2007
03.02.2013 klo 23.05
03.02.2013 klo 23.12
Rekisteröitynyt 13.08.2007
04.02.2013 klo 00.11
04.02.2013 klo 13.53
Kiva tietää että haaskasin aikaani
Rekisteröitynyt 26.01.2011
04.02.2013 klo 18.09