V2.fi ei poikkea muun pelilehdistön linjasta, vaan sysää teille loppuvuoden pakollisen artikkelin - toimituksen valinnat vuoden parhaiksi peleiksi. Arvostelijakaartista Peltonen ja Juho jääväsivät itsensä mumisten elokuvien katselusta ja World of Warcraftista ja Mikkokin ehti lähteä joulutanhuville huikaten ovensuusta jotain The Darknessista, Flatoutin jatkosta (Ultimate Carnage) ja Forza 2:sta. Muilta päätoimittaja sai kuitenkin tikistettyä mielipiteitä vuoden parhaimmistosta. Mitään kirjoitusohjeita ei sinänsä annettu, joten tässä jokaisen omalla tyylillä, olkaapa hyvät:



1. Paras juonellinen yksinpeli, jota massat eivät osta: The Witcher
2. Peli, johon upotan aikaa silloinkin, kun ei pitäisi: Team Fortress 2
3. Parhaat käyttämäni 50 euroa: The Orange Box

Bubbling under: Bioshock (Erikoismaininta keskinkertaisessa suoriutumisessa kaupallisen paineen alaisena), Portal (Prey teki sen ehkä jo, mutta ei näin hyvin).

Vuoden 2007 ensimmäinen puolisko avautui omalla kohdallani hiljaisena. Ei ollut oikein aikaa pelata eikä sen puoleen kiinnostavia julkaisujakaan. Loppuvuodesta pitikin sitten tehdä vaikeita ratkaisuja siitä, mitä pelata, mitä jättää hamaan tulevaisuuteen. Suurimmat ennakko-odotukseni kohdistuivat Bioshockiin, mikä valitettavasti johti lähes Invisible Warin tasoiseen pettymykseen. Kuuluu silti pelisivistykseen. Valven Orange Boxin ostin ennen varsinaista julkaisua Steamistä, jotta pääsisin kokeilemaan Team Fortress 2:n betaa, ja sillä tiellä olen edelleen. Omaperäinen ja sähäkkä nettiräiskintä on imenyt syövereihinsä kaikki joutohetket niin, että ehdin Portalin kimppuun vasta joulukuun alkupuolella. Vuoden suurin yllättäjä oli puolalaisen CD Projektin The Witcher, joka vakuutti kypsillä teemoilla ja rujoilla tapahtumilla. Mass Effectiä toivon ehtiväni pelaamaan heti joulupyhien jälkeen.



Vuoden kolme parasta peliä: Project Gotham Racing 4 (Xbox 360), Portal (Xbox 360), Metroid Prime 3: Corruption (Wii)

Eivät aivan mahtuneet listalle: Worms (XBLA), Carcassonne (XBLA)

Oma pelivuoteni alkoi varsinaisesti vasta syksystä, mutta pelkistä loppuvuoden peleistäkin löytyy monia hittejä. Siinä missä PGR4 tarjosi letkeää autokisailua tolkuttoman kauniilla grafiikoilla, Portal laittoi tilanhahmotuskyvyn todelliselle koetukselle mukavien pikkutehtävien ja yksinkertaisen, mutta toimivan juonen avulla. Wiin Metroid Prime 3: Corruption loikkasi suoraan oman, kaikkien aikojen parhaiden toimintaseikkailujen listan kärkikolmikkoon hyvän ohjaustuntuman ja toimivan avaruusteeman ansiosta. Varsinaisen kärkikolmikon ulkopuolelta voisin retro-pelaajana nostaa esiin kasan Xbox Live Arcaden klassikkoja, joista yksi on kuitenkin ylitse muiden. Vaikka Worms kävi tutuksi jo Amiga-aikoina, jaksaa toimiva moninpeli yhä liimata minut ruudun ääreen useana iltana viikossa. Erityismaininnan ansaitsee niin ikään Live Arcadesta löytyvä Carcassonne, joka on pelikonehistorian paras näkemäni lautapelikäännös.



Kolme parasta: S.T.A.L.K.E.R. Shadow of Chernobyl (PC), Bioshock (X360), Guitar Hero 3 (Wii)

Jäivät listalta: Rock Band (X360), Puzzle Quest (DS)

Vaikka viime vuoteen mahtuu mielenkiintoisia julkaisuja siinä määrin runsaasti, etteivät laskemiseen riitä yhden arvostelijan sormet ja varpaat, tuntuu näin jälkikäteen ajateltuna itse pelaaminen jääneen kovin vähiin. Monta sellaista peliä, jotka todennäköisesti tälle listalle kuuluisivat, odottaa edelleen joko olohuoneen tai kaupan hyllyssä sitä hetkeä, jolloin todellisuus ei tunge mielenkiintoisempien harrastusten tielle. Joitain erityisen positiivisia hetkiä viime vuoden pelitarjonnasta kuitenkin jäi käteen, kuten päivitystenkin jälkeen rosoinen, mutta tunnelmaltaan äärimmäisen onnistunut S.T.A.L.K.E.R. Shadow of Chernobyl ja varmasti kaikkien jo aivan tarpeeksi hehkuttama Bioshock. Guitar Heron saapuminen lähes kaikille pelialustoille entistä suuremmalla alkuperäiskappaleiden määrällä höystettynä oli niin ikään jonkin sortin kulttuuriteko, joskin mikäli Rock Band olisi ehtinyt rapakon tälläkin puolella jo joulumarkkinoille, olisivat kitarasankarit ainakin ennakon perusteella saaneet tyytyä kakkossijaan tällä hittilistalla. Pikkupelien puolella taas positiivisimmasta yllätyksestä vastasi Puzzle Quest, jonka tarjoilema puzzle- ja roolipelielementtien sekametelisoppa on kaikessa yksinkertaisuudessaan siinä määrin koukuttavaa tavaraa, että "laillinen huume" ei määritelmänä tässä tapauksessa ole ollenkaan yliampuva ilmaisu.



Vuoden kovimpien pelien järjestykseen laittaminen osoittautuikin yllättävän haastavaksi tempuksi. Omilla tavoillaan hyviä pelejä on julkaistu pitkin vuotta kuitenkin niin paljon, että mihinkään absoluuttiseen järjestykseen niitä ei voi oikein pistää edes henkilökohtaisella tasolla. Vaan kun päätoimittaja niin komentaa, on kai jonkinlainen järjestys pakko laatia.

1.Bioshock
Vaikka Bioshockin pelilevy ei pelikonetta ole juuri viime aikoina enää kuluttanutkaan, on sen loistava tunnelma ja aivan mahtava meininki syöpynyt aivokalvoon. Vaikkei ehkä vuoden pitkäikäisin, niin Bioshock on kuitenkin ehdottomasti paras räiskintäpeli. Audiovisuaalisesti sekä pelisuunnittelullisesti paketti on liki täydellinen. Peli imaisee sisäänsä ja sylkee pihalle vasta kun lopputekstit rullaavat ruudulle. Sitten onkin aika kokeilla seuraavaa vaikeustasoa...

2.Forza Motorsport 2
Tämän loistavan autopelin parissa onkin vierähtänyt kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja. Ei Forza 2 pelinä ehkä aivan täydellinen ole, mutta sen semirealistinen ajomalli on ehdottomasti yksi parhaista, joihin olen törmännyt. Laguna Seca on piirtynyt varsin tarkasti selkärankaan, mutta Nürburgring ei tahdo sujua oikein vieläkään, joten lisää harjoitusta vaaditaan.

3.skate.
Kolmossija on ehdottomasti se kaikkein vaikein valinta. Useammasta vaihtoehdosta valitsin kuitenkin hieman itseänikin yllättäen urheilupelin. Positiivisesti yllättänyt skate. pisti Tony Hawkille luun kurkkuun loistavalla pelattavuudellaan sekä maanläheisellä realismilla. Temppupaikkojen metsästys ympäri laajahkoa kaupunkia jaksaa viihdyttää tuntitolkulla kerrallaan. Kuten pelin arvostelussakin taisin todeta: tämän lähemmäksi skeittausta ei peliohjaimella pääse.



Vuoden pelatuimmat (ei tietyssä järjestyksessä): Crackdown (X360), Super Mario Galaxy (Wii), Puzzle Quest (X360)

Melkein listalla: Portal (X360), Mass Effect (X360)

Kolme peliäni listasin täysin sillä perusteella, mihin on tullut tänä vuonna käytettyä eniten tunteja. Vuoden varrella saamistaan palkinnoista huolimatta Crackdown on edelleen mielestäni liian vähälle huomiolle jäänyt peli, joka on teknisesti huikea suoritus, yksi parhaista 3d-toimintatasoloikista, sekä synnyttää yllättäviä tilanteita kerta toisensa jälkeen. Super Mario Galaxy taas on videopeli isolla V:llä. Se ei yritä emuloida elokuvia, se ei mässäile väkivallalla - se ammentaa videopelien juurista ja tekee sen erinomaisesti. Puzzle Questissa mukailen Pasia. Toimintapuzzleen kun lisää strategiaelementin sekä monipuolista hahmonkehitystä, saadaan sellainen addiktiopaketti, jota on vielä nyt joulukuussakin tullut kellotettua yli 50 tuntia ja taskuversion ostaminen kiehtoo jokaisella pelikauppakäynnillä. Portal ja Mass Effect eivät ole keränneet niin paljon pelitunteja kuin muut mainitut, mutta ovat pelikokemuksina niin mukaansatempaavia, ettei niitä malttanut lopettaa ennenkuin loppuratkaisu oli nähty - ja sitten aloittikin uuden kierroksen saman tien.



Kaikilla oli siis omat suosikkinsa, mutta ainakin Bioshock, Forza 2, Portal ja Puzzle Quest näkyivät useammassakin kappaleessa. Tämän myötä V2.fi:n pelipuoli toivottaa kaikille erinomaista joulua, kovia paketteja ja mahtavaa Uutta Vuotta!