Hobitin matkan ensimmäinen osa on saatu valkokankaalle ja täältä voitte lueskella JTP:n mietteitä elokuvan laadusta. Listasunnuntaissa kerrataan tänään Tolkienin maailmoihin sijoittuvia pelejä. Koska pelien ja mediahuomion määrä räjähti täysin käsiin Peter Jacksonin Sormus-trilogian myötä ja ko. pelien käsitys Keski-Maasta on erittäin samanlainen kuin elokuvissa, painotan tässä tarkoituksella ennen elokuvia tehtyjä pelejä.





Ennen Wanhaan (tm) seikkailupelit tarkoittivat yleensä tekstiseikkailuita, ja The Hobbit oli suosittu sellainen. Osansa suosioon oli sillä, että tekstiä oli elävöitetty näteillä kuvilla, jotka piirrettiin väri kerrallaan. Jos pelin osaa pelata täsmälleen oikein, se ei ole kovin monimutkainen.

Julkaisija Melbourne House teki saman tyyppiset pelit myös Sormusten Herrasta, mutta ne eivät saavuttaneet The Hobbitin kaltaista menestystä.





Tällä hiljattain edesmenneen Mike Singletonin teoksella ei ollut Tolkien-lisenssiä, mutta aivan hirveän kaukaa ei tarvitse tarinan vaikuttimia etsiä. Tarkoituksena on kerätä suuri sotajoukko ja lyödä Midnightin noitakuningas.





Lisenssiä ei maksettu tästäkään roguelike-pelistä, mutta Tolkienilta kyllä lainattiin aika runsaasti otuksia ja esineitä. Pelin tarkoitus on seikkailla merkkigrafiikalla kuvatuissa kaivoksissa ja päihittää Balrog. Angband on saman tuotoksen kehittyneempi versio.





Vaan pääsi Singleton tekemään virallisenkin Tolkien-pelin. Tämä seikkailun ja strategisen taistelun yhdistelmä sai puoltavia arvioita etenkin Suomessa ja etenkin 16-bittisillä kotimikroilla 1980-luvun lopussa. Amiga-versiossa oli vähemmän korvia riipivä musiikki, mutta valitettavasti siitä ei ollut tuubissa kunnollista videota.





Interplay lähti tekemään LotR-saagaa uusiksi peleinä vuonna 1990. Hauskana yksityiskohtana ensimmäisen pelin CD-versiossa käytettiin pätkiä vuoden 1978 animaatioelokuvasta, joka jäi kesken Sormuksen Ritareiden jälkeen. Interplayn LotR pääsi yhden jakson pidemmälle, mutta koko trilogiaan sekään ei yltänyt.

Pelistä tehtiin myös SNES-versio, joka muistutti enemmän Legend of Zeldaa kuin tätä PC/Amiga-peliä.





Hieman War in Middle Earthin henkistä strategiarymistelyä tarjosi Konami vuonna 1991. Peli sijoittuu kirjan kakkos- ja kolmososien tienoille, kuvaten taisteluita joihin Rohanin ratsastajat ajautuvat Sauronin joukkoja vastaan.





Listan ainoa "Hollywoodin jälkeinen" peli ansaitsee tulla mainituksi, koska se on ehkä kattavin ja kunnianhimoisin digitaalinen kuvaus Keski-Maasta. Siinä missä keskimääräiset lisenssituotteet ottavat aina pienen pätkän elokuvaa ja kokoavat sen ympärille kapean putken, LotRO yrittää tosissaan luoda moninpelattavan Keski-Maan. Kuukausimaksulla tämä ei onnistunut, mutta peli tuntuu löytäneen itselleen mukavan nurkan free to play -ansaintamallista, eikä ilmaispelaajankaan tarvitse olla jatkuvasti kyykyssä.