Joulu on taas ovella, ja samalla eräs pelibisneksen kiivaimpia ostoryntäyksiä. Monesti käy kuitenkin niin, että pelikaupassa ovat vanhemmat, jotka yrittävät navigoida jälkikasvun antamien sekavien ohjeiden perusteella värikkäiden pakettien ja mainoslauseiden viidakossa. V2.fi rientää apuun ja tarjoaa osto-oppaan, jonka perusteella joululahjan valinta toivottavasti helpottuu hieman.

Katsaus kattaa markkinoilla aktiivisesti myynnissä olevat pelikonsolit, lueteltuna valmistajan mukaan aakkosjärjestyksessä. Jos tarjotaan muuta laitetta - esimerkiksi vanhaa Xboxia tai Gamecubea - erityisen edullisesti, kannattaa miettiä tarkkaan, ettei tule itku silmään: Näille koneille ei tule enää uusia pelejä, joten hankinnoissa on turvauduttava alelaarien, kirpputorien ja käytettyjä pelejä myyvien liikkeiden tarjontaan. Sieltäkin toki löytää kymmenittäin helmiä, kuten juttusarjamme aiemmin syksyllä kertoi.



Xbox 360

Mallit ja hinnat:
Core: Poistuva malli, ei kiintolevyä, alle 300 euroa
Arcade: Ei kiintolevyä, mukana pikkupelejä, HDMI-liitin, noin 270 euroa
Premium: Poistuva malli, 20 Gt kiintolevy, noin 350 euroa, mukana saattaa tulla pelejä
Pro: 20 Gt kiintolevy, HDMI-liitin, noin 350 euroa
Elite: 120 Gt kiintolevy, musta, HDMI-liitin, noin 450 euroa

Miksi ostaa: Xbox 360 on uuden konsolisukupolven laitteista vanhin kokonaisella kahden vuoden iällään. Pidempään myynnissä olleena laite on saanut jo laajan pelivalikoiman, joka ulottuu hauskoista pikkupeleistä ja koko perheen peleistä aikuisempaan makuun sopiviin väkivaltapeleihin ja monimutkaisiin strategiapeleihin. Microsoftin konsolissa on myös laajat verkkopelimahdollisuudet. Laitteella voi katsoa tavallisia DVD-elokuvia, ja lisähintaan saa HD-DVD -aseman teräväpiirtoelokuvia varten. Vanhat Xbox-pelit toimivat rajoitetusti.

Miksi ei ostaa: Mallien kirjavuus on valtavaa, viiden kaupan hyllyltä löytyvän version lisäksi tarjolla on vielä erikoismalleja. Yhteistä näille on, että kannattaa välttää poistuvia malleja, pelilahjuksista huolimatta. Microsoftilla oli konsolinsa kanssa valtavia laatuongelmia, ja ensimmäisen sukupolven koneista eri lähteiden mukaan 30 - 60 % joutuu käymään huollossa ylikuumenemisen aiheuttamien ns. kuoleman valojen vuoksi. Uudemmissa malleissa, joissa on HDMI-liitin, nämä ongelmat on pääosin korjattu. Kannattaa myös huomioida, että verkkopelaamisesta saa täyden hyödyn vain ostamalla Xbox Live -kultajäsenyyden, joka maksaa 60 euroa vuodessa.

Kenelle: Perinteiselle pelaajalle, jolla ehkä on jo PS2 ja vanhempi Xbox.



Wii

Mallit ja hinnat:
Wii Sports Pack: Sisältää Wii Sports -pelin, noin 250 euroa

Miksi ostaa: Uusien konsoleiden ilopilleri on pikkuinen Wii, jonka valtti piilee erikoisessa ohjausmenetelmässä. Liikkeentunnistava ohjain pakottaa pelaajan liikkumaan ja sallii aivan uudenlaisen pelikokemuksen syntymisen. Wiin pelit ovat pääasiassa helposti omaksuttavia ja valikoimasta löytyy paljon myös perheen pienimmille soveltuvia urheilu-, eläin- ja tasohyppelypelejä. Myös vakavampaa viihdettä on tarjolla sotapelien ja synkkien seikkailupelien myötä. Vanhoja pelejä voi ostaa Virtual Console -palvelusta. Konsoli on uuden sukupolven edullisin. Gamecube-pelit toimivat.

Miksi ei ostaa: Wii ei toimi olohuoneen mediakeskuksena, sillä laitteessa ei ole teräväpiirto-ominaisuuksia tai DVD-elokuvien toistomahdollisuutta. Tekniikka on vanhempaa kuin Xbox 360:ssa tai PlayStation 3:ssa, joten pelit eivät näytä niiden rinnalla kovin kummoisilta. Nintendo on itse kehittänyt Wiille hienoja pelejä, mutta muiden valmistajien peleistä suurin osa on melko keskinkertaisia. Verkkopelaaminen ei ole kilpailijoiden tasolla.

Kenelle: Ensimmäiseksi pelikoneeksi, tytölle/naiselle, perheen yhteiseksi leluksi.

DS

Mallit ja hinnat:
DS: Yksittäiskappaleita jäljellä, 100 - 120 euroa
DS Lite: Useita värejä, noin 150 euroa

Miksi ostaa: DS on tämän hetken myydyin pelikonsoli. Se on onnistunut etenkin maailmalla laajentamaan markkina-alueensa perinteisistä pelaajista vanhempaan ikäryhmään tarjoamalla mm. aivojumppaa, ristikoita, koiranhoitoa, kokkausta ja muita konsolin kosketusnäyttöä hyödyntäviä aikuisten pelejä. Perinteisempiä pelaajia kosiskellaan laadukkailla tasohyppelypeleillä, kärjessä luonnollisesti Nintendon omat Mario-pelit. Laitteessa on ilmainen verkkopelituki ja pitkään kestävä akku.

Miksi ei ostaa: Väkivaltaa ja vauhdikasta toimintaa kaipaavan DS voi jättää kylmäksi. Pelit ovat luonteeltaan harkitsevampia, eikä konsolin tekniikka salli huikeita efektitykityksiä. Kuten Wiilläkin, moni ulkopuolinen valmistaja ei ole vielä onnistunut nostamaan kosketusnäytön käyttöä pelkän temppuilun yläpuolelle. Vanhempi konsoliversio, jos sitä jostain löytää, on halvempi, mutta saippualaatikon näköinen ja sen näytöt ovat varsin tummat.

Kenelle: Satunnaispelaajalle, tytölle/naiselle, ensimmäiseksi pelikoneeksi.




PlayStation 2

Mallit ja hinnat:
Slim (pstwo): alle 150 euroa, sisältää usein pelin/pelejä

Miksi ostaa: PlayStation 2 jyräsi kilpailijat alleen ja tanssii nyt niiden haudalla. Vuosituhannen vaihteessa julkaistu konsoli porskuttaa edelleen myyntilistoilla, ja tehon puutteesta huolimatta sille ilmestyy versioita lähes kaikista uutuuspeleistä. Tuhansien nimikkeiden tarjonnasta löytyy jokaiselle jotakin, käytettyjen pelien markkinat ovat valtavat ja hinta sopii joka lompakolle. Tietokilpailu- ja laulupelit ovat suosittuja bileissä. PS2 toimii myös DVD-soittimena. PlayStation Network tarjoaa perustason verkkopelaamista ilmaiseksi.

Miksi ei ostaa: Ensinnäkin on todennäköistä, että lahjan saajalla on jo PS2. Toisekseen kone on suosiostaan huolimatta jo elämänsä ehtoossa. Vuoden-parin sisään pelitarjonta kuivahtaa satunnaisiin elokuvalisensseihin ja lasten peleihin. Samoin ulkonäöltään pelit kilpailevat korkeintaan rumempien Wii-teosten kanssa.

Kenelle: Nuoremmalle pelaajalle, pelikoneeksi bileisiin.

PlayStation 3

Mallit ja hinnat:
Starter Pack 60 Gt: Yksittäiskappaleita, noin 550 euroa, sis. pelejä
Starter Pack 40 Gt: noin 470 euroa

Miksi ostaa: PlayStation 3 on konsolivalinta niille, jotka tahtovat panostaa laitteen pitkään ikään. Konsolille on toistaiseksi vähemmän pelejä kuin kilpailijoilleen, mutta PS3:n voimavarat riittävät teoriassa pisimmälle tulevaisuuteen. Laite on myös kilpailijoitaan laadukkaammin rakennettu, eikä siinä ole ollut Xboxin kaltaisia kuumenemisongelmia. PS3:n pelit ovat pääasiassa paljon paneutumista vaativia, realistisia ja näyttäviä. Sota- ja väkivaltapelien ohella laitteelle on myös kevyempää koko perheen viihdettä, kuten karaokepeli Singstar ja kitarapeli Guitar Hero III. Laitteen monikäyttöisyyttä lisää sisäänrakennettu Bluray-soitin, joka mahdollistaa uusien teräväpiirtoelokuvien katselun. PlayStation Network tarjoaa verkkopelin ja ostettavia pikkupelejä sekä lisäsisältöä. Vanhempi versio osaa pyörittää joitakin PlayStation 2:n pelejä.

Miksi ei ostaa: Sonyn maailmanvalloitus ei lähtenyt liikkelle aivan suunnitellulla tavalla. Yli 700 euron hintainen kone ei käynyt kaupaksi, joten hintaa oli pakko laskea. Samalla putosi pois PlayStation 2 -pelien toimivuus, joten sitä halajavan tulee etsiä käsiinsä 60 Gt:n versio. Laitteen tehoetu Xbox 360:een nähden ei ole toistaiseksi realisoitunut. Ohjaimen liikkeentunnistuksen hyödyntäminen on tähän mennessä ollut varsin vähäistä tai keinotekoisen oloista, ja uusi versio ohjaimesta värinätehosteineen on vasta tulossa. PlayStation Network ei ole ilmaisuudestaan huolimatta likimainkaan niin suosittu ja toimiva verkkopelipalvelu kuin Xbox Live.

Kenelle: Perinteiselle pelaajalle, kotiteatteriharrastajalle.

PlayStation Portable (PSP)

Mallit ja hinnat:
PSP: Yksittäiskappaleita, noin 100 euroa
PSP Slim & Lite: alle 200 euroa

Miksi ostaa: PlayStation Portable tarjoaa tuttua PlayStation-menoa taskukoossa. Monet sen peleistä ovat käännöksiä PS2-nimikkeistä, ja yhdistämällä laitteen PlayStation 3:een sillä voi pelata vanhoja PlayStation 1:nkin pelejä. Uudessa Slim & Lite -versiossa on vanhaan verrattuna kestävämpi akku, nopeampi UMD-levyasema ja kevyempi ulkokuori. Näyttö on erittäin laadukas. Laitteen myynti onkin uuden version myötä piristynyt mukavasti, ja etenkin Japanissa, joka on pelituotannon jatkuvuuden kannalta tärkeä markkina-alue, PSP laittaa kampoihin jo Nintendollekin. Laitteella voi katsoa UMD-levyllä olevia elokuvia.

Miksi ei ostaa: Sonyn suuri suunnitelma oli tehdä UMD-levystä mobiiliviihteen uusi standardi, mutta toisin taisi käydä. Kilpailijaansa DS:ään verrattuna PSP kärsii uutenakin versiona pitkistä latausajoista sekä suurikokoisista levyistä. Pyörivä asema nostaa laitteen virrankulutusta verrattuna DS:n muistikortteihin. UMD-elokuvia taas ei tunnu ostavan juuri kukaan, joten niiden tuotannon jatkuminen on epävarmaa.

Kenelle: Tekniikkafanille, perinteiselle pelaajalle.

Mikko Heinonen & Matti Lintula