On hauska teoretisoida, mitä olisi sattunut jos jokin historian käännekohta olisikin mennyt toisin. Tämän voi helposti todeta jo pelkästään siitä tv-dokumenttien määrästä, joka on väsäilty teemalla entä jos Hitler ei kuollutkaan tai mitä jos mafia upotti Estonian/Titanicin/jne. Peleissä tähän tulee vielä se lisämauste, että on mahdollista kokeilla itse, millaista jälkeä syntyisi jos näin kävisi.

Rajanveto listalle on melko kinkkinen, koska laajasti ajatellen melkein minkä tahansa tarinan voisi käsittää vaihtoehtoiseksi historiaksi. Olen siksi yrittänyt pitäytyä peleissä, joissa tietyllä ajanjaksolla tai tapahtumalla on oleellinen merkitys, ja peleissä jotka sijoittuvat menneeseen tai korkeintaan nykypäivään.





Ensimmäisenä mieleeni tuli tämä taktinen roolipeli, josta pidin PS2:lla aikanaan yllättävän paljon sen pikkuvikoihin nähden. Tämän 1960-luvulle sijoittuvan mecharymistelyn taustalla on tilanne, jossa Japani jakautuikin toisen maailmanpalon jälkeen kommunistiseen pohjoiseen ja kapitalistiseen etelään - ei kovin eri tavalla kuin Koreassa kävi oikeastikin. Erona tosielämään on kuitenkin mm. se, että taistelut käydään roboteilla.





Sonyn kärkipään FPS-sarja sijoittuu 1950-luvulle, jossa hädin tuskin sodasta toipunut ihmiskunta saakin niskaansa Chimera-rodun. Aseistuksessa on myös mukavasti sekoiteltu oikeaa ja lainattua.





Einstein matkaa ajassa taaksepäin ja estää Hitlerin hirmuteot - mutta onhan niitä kohjoja muitakin. Westwoodin sotapelissä se olikin Isä Aurinkoinen, joka kaipasi elintilaa, ja rytinähän siitä syntyi.





Entä jos ensimmäinen maailmansota ei olisikaan päättynyt vuonna 1918, vaan jatkunut uuvuttavana kymmeniä vuosia? Iron Storm (PS2:lla World War Zero) lähtee tästä tilanteesta vaihtoehtoisella 1960-luvulla ja saavutti jonkinlaista suosiotakin, vaikka PC-version bugisuus pyrkiikin sitä kovasti estämään.





1940- ja 1950-luvut sujuivat Rapturen vedenalaisessa maailmassa hieman eri nuotilla kuin muussa maailmassa. Hyvänä ideana alkaneelle vaihtoehtoyhteiskunnalle kävi jossain vaiheessa niin kuin niille yleensä käy, ja pelin päähenkilön saapuessa paikalle jäljellä on enää raunioita ja varsin epäsosiaalista sakkia.





Tämä pienen budjetin sotapeli yrittää vastata monia strategianörttejä kutkuttavaan kysymykseen: entä jos Yhdysvaltain sisällissodan ratkaisutaistelussa vastapuolella olisi ollut tankkeja ja zeppeliinejä sekä peräti 200 vuotta uudempia aseita? Yleisen kömpelyyden vuoksi homma jää paikoin yritykseksi, mutta pikkurahalla vaikkapa bundlen osana tätä voi silti asiasta kiinnostunut kokeilla.





Sivuuttaa ei voi Hideo Kojiman sankarieepostakaan, vaikka siitä osa lipsahtaa jo tulevaisuudenkin puolelle. Pohjimmiltaan tiukan pasifistinen sarja maalaa hyvin erilaista kulissien takaista kuvaa kylmän sodan tapahtumista. Lisäksi halusin syyn embeddata tämän upean intron.