Listasunnuntai #153
Pelinörtin lukulaari
Yliopisto-opinnoistani huolimatta en pidä itseäni varsinaisena lukutoukkana. Aikaa lukemiseen vain huvin vuoksi on aika harvoin - lähinnä lomilla - ja kun luen, paneudun mielelläni faktateoksiin kuvitteellisen kirjallisuuden sijaan. Aina välillä tulee kuitenkin luettua fiktiotakin. Tänään ajattelin luetella seitsemän teosta, joiden lukeminen on syventänyt näkemystä bittiviihteestä. Suorastaan toivon, että kommenteissa tulisi lisää.
Douglas Couplandin teos kertoo kuvitteellisista Microsoftin työntekijöistä, jotka saavat tarpeekseen MS-kampuksesta ja lähtevät kehittämään omaa tuotettaan - eräänlaista videopeliä. Kirjan suomennos ei täysin onnistu tarttumaan jokaiseen nörttielämän nyanssiin, mutta tekstin sujuvuutta se ei silti kadota. Mielenkiintoinen ajankuva ja kertomus aloittavan teknoyrityksen arjesta.
Faktaa samasta asiasta. John Carmack ja John Romero olivat keihäänkärkinä, kun first-person shooter -peligenreä synnytettiin. Kertomukset peliteollisuuden alkuvuosista ovat jännittäviä ilman kuvitteellista paisutteluakin. Toistaiseksi suomeksi kääntämätön kirja on kääntymässä parhaillaan elokuvaksi.
Paitsi, että Dune-pelisarja käyttää kirjaa suoraan lähdemateriaalinaan, Frank Herbertin scifi-klassikko on lukemisen arvoinen muutenkin. Kun jaksaa kahlata alun raskaahkon johdannon, Arrakisin hiekkaplaneetan tunnelma pistää suorastaan janottamaan, eikä harppaus reaaliaikastrategiaan ole tosiaan tästä mitenkään valtava. Myös teknisiä yksityiskohtia on mietitty runsaasti.
Listan ensimmäinen itsestäänselvyys. Olin kuullut kyllästymiseen asti LotR-ylistystä joka paikasta, jopa siinä määrin että olin jotenkin alkanut ohittaa koko aiheen. Kun sitten satuin murtamaan nilkkani armeijassa, oli aikaa lukea kaikenlaista, ja jo hetken kuluttua tämän tiiliskiven avaamisesta olin valmis myöntämään erehdykseni. TSH on paitsi kaikenlaisen peikkofantasian perusteos, myös kirjallisuuden klassikko muutenkin. Ja ei, elokuvan katsominen ei ole sama asia.
William Gibsonin esikoisteos vuodelta 1984 loi pitkälti kyberpunkin sellaisena kuin sen nykyään tunnemme - mukana on suorat yhteydet aivoista tietokoneisiin ja jopa termi "kyberavaruus" on Gibsonin keksintöä. Kirjasta tehtiin myös peli vuonna 1988, joskaan se ei saavuttanut mitään suurempaa mainetta.
Isaac Asimov on suurelta osin vastuussa siitä, miten robotteja käsitellään nykytieteiskirjallisuudessa. Alaston aurinko on dekkaritarina, joka sijoittuu ihmisten ja robottien asuttamalle Solarian planeetalle. Näennäinen yltäkylläisyys koneiden keskellä on kuitenkin petollista.
Listan toinen itsestäänselvyys. Douglas Adamsin hillitön scifisekoilu on syytä lukea jo siksi, että ymmärtäisi miten täynnä viittauksia siihen muu popkulttuuri onkaan. Ensimmäistä kertaa lukevan on myös lähes mahdotonta ennustaa, mihin suuntaan tarina seuraavaksi kehittyy - ja tuleepa samalla selvitettyä vastaus kaikkein tärkeimpään kysymykseenkin. Tosin itse kysymys on vielä epäselvä.
Lista-avusta suurkiitokset vaimolleni Annalle siskoineen.
Micro-orjat (Microserfs)
Douglas Couplandin teos kertoo kuvitteellisista Microsoftin työntekijöistä, jotka saavat tarpeekseen MS-kampuksesta ja lähtevät kehittämään omaa tuotettaan - eräänlaista videopeliä. Kirjan suomennos ei täysin onnistu tarttumaan jokaiseen nörttielämän nyanssiin, mutta tekstin sujuvuutta se ei silti kadota. Mielenkiintoinen ajankuva ja kertomus aloittavan teknoyrityksen arjesta.
Masters of Doom
Faktaa samasta asiasta. John Carmack ja John Romero olivat keihäänkärkinä, kun first-person shooter -peligenreä synnytettiin. Kertomukset peliteollisuuden alkuvuosista ovat jännittäviä ilman kuvitteellista paisutteluakin. Toistaiseksi suomeksi kääntämätön kirja on kääntymässä parhaillaan elokuvaksi.
Dyyni
Paitsi, että Dune-pelisarja käyttää kirjaa suoraan lähdemateriaalinaan, Frank Herbertin scifi-klassikko on lukemisen arvoinen muutenkin. Kun jaksaa kahlata alun raskaahkon johdannon, Arrakisin hiekkaplaneetan tunnelma pistää suorastaan janottamaan, eikä harppaus reaaliaikastrategiaan ole tosiaan tästä mitenkään valtava. Myös teknisiä yksityiskohtia on mietitty runsaasti.
Taru Sormusten Herrasta
Listan ensimmäinen itsestäänselvyys. Olin kuullut kyllästymiseen asti LotR-ylistystä joka paikasta, jopa siinä määrin että olin jotenkin alkanut ohittaa koko aiheen. Kun sitten satuin murtamaan nilkkani armeijassa, oli aikaa lukea kaikenlaista, ja jo hetken kuluttua tämän tiiliskiven avaamisesta olin valmis myöntämään erehdykseni. TSH on paitsi kaikenlaisen peikkofantasian perusteos, myös kirjallisuuden klassikko muutenkin. Ja ei, elokuvan katsominen ei ole sama asia.
Neurovelho
William Gibsonin esikoisteos vuodelta 1984 loi pitkälti kyberpunkin sellaisena kuin sen nykyään tunnemme - mukana on suorat yhteydet aivoista tietokoneisiin ja jopa termi "kyberavaruus" on Gibsonin keksintöä. Kirjasta tehtiin myös peli vuonna 1988, joskaan se ei saavuttanut mitään suurempaa mainetta.
Alaston aurinko
Isaac Asimov on suurelta osin vastuussa siitä, miten robotteja käsitellään nykytieteiskirjallisuudessa. Alaston aurinko on dekkaritarina, joka sijoittuu ihmisten ja robottien asuttamalle Solarian planeetalle. Näennäinen yltäkylläisyys koneiden keskellä on kuitenkin petollista.
Linnunradan käsikirja liftareille
Listan toinen itsestäänselvyys. Douglas Adamsin hillitön scifisekoilu on syytä lukea jo siksi, että ymmärtäisi miten täynnä viittauksia siihen muu popkulttuuri onkaan. Ensimmäistä kertaa lukevan on myös lähes mahdotonta ennustaa, mihin suuntaan tarina seuraavaksi kehittyy - ja tuleepa samalla selvitettyä vastaus kaikkein tärkeimpään kysymykseenkin. Tosin itse kysymys on vielä epäselvä.
Lista-avusta suurkiitokset vaimolleni Annalle siskoineen.
Keskustelut (22 viestiä)
Rekisteröitynyt 10.04.2007
09.09.2012 klo 21.22
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Cuckoo's_Egg_(book)
Listalle peukku. Masters of Doom on vielä hyllyssä odottamassa, muut luettu vähintään kerran.
Rekisteröitynyt 21.05.2009
09.09.2012 klo 21.39 2
Rekisteröitynyt 13.07.2007
09.09.2012 klo 21.39
Rekisteröitynyt 10.04.2007
09.09.2012 klo 21.44
09.09.2012 klo 21.51 3
Rekisteröitynyt 24.06.2008
09.09.2012 klo 21.53
Rekisteröitynyt 12.04.2007
09.09.2012 klo 21.55 1
Dyyni- kirjat ovat pitkään olleet etsinnän alla, mutta mistään ei tunnut löytyvän. Jos ensimmäisen kirjan (tai vaikka kaikki) jostain löytyisi, niin ehdottomasti hommaisin. Sen kaliiperin sarja kuitenkin, että pakkolukemista kaltaiselleni scifi/fantasia-fanille.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
09.09.2012 klo 22.11
Rekisteröitynyt 04.01.2011
09.09.2012 klo 22.12
Metrotkin on aika hauskoja ajanvietekirjoja.
09.09.2012 klo 22.14
Itse lisäisin listaan vielä Jyrki Kasvin "Nollia ja ykkösiä", joka on helposti luettavissa oleva kirja tietokoneen historiasta.
Dyyni-kirjoja itsekin etsin muutama vuosi sitten ja tänä vuonna löysin koko sarjan (mukaanlukien lisäosat) Tampereen Kirjapörssistä. Dyyni kirjat tuli myös ilmaiseen eBook-jakoon muutama vuosi sitten, joskin englannin kielisenä.
Rekisteröitynyt 24.02.2011
09.09.2012 klo 22.24
Metrotkin on aika hauskoja ajanvietekirjoja.
Metro 2033 on niitä harvoja kirjoja, joita olen viime vuosina lukenut. Hyvä kirja ja hyvin tehty suomennos. Pelikin oli paljon keskivertoräikintöjen yläpuolella.
09.09.2012 klo 22.37
Näiden käännöksissä en keksi suuremmin valitettavaa, ehkä korkeintaan muutamat turhaan käännetyt hahmojen nimet.
09.09.2012 klo 23.05
Rekisteröitynyt 10.04.2007
09.09.2012 klo 23.36
Itse olen lukenut Dyynistä vain sen alkuperäisen trilogian, koska huomattavasti enemmän lukeva taho (tm) oli sitä mieltä, että jatko-osat eivät ole alkuperäisen teoksen veroisia, ja aika kannattaa käyttää johonkin muuhun.
Tarkaan ottaen Dyynistä on trilogia vain suomeksi. Ensimmäinen kirja käännettiin lontoosta kolmeen niteeseen. Oon lukenut kaikki Frank Herbertin Dyynit ja kolme Brian Herbertin romaania (Houset) ja kokemuksen mukaan ensimmäinen Dyyni on paras ja muut ovat, hmm, aina vähän tylsempiä kuin edellinen. Mutta harktisen silti koko sarjan (tai ainakin God Emperor of Duneen asti) lukemista uudestaan, koska niissä oli kuitenkin jotain viehättävyyttä ettei niitä huonoiksi voinut sanoa.
Brian Herbert sai taas uutta viihdyttävyyttä tarinaan, joten alkuperäisestä pitäneiden kannattaa jatkaa lukemalla House Atreides. Dune Messiahin ja Children of Dunen tarina kannattaa katsoa Children of Dune -minisarjasta, jollei jaksa romaanien yhä syvenevää raskaspoljentoisuutta.
Dunen olen varmaan lukenut jo kolmesti ja Dune Messiahinkin kahdesti. Suomeksi lukevalle nämä taitavatkin olla ainoat vaihtoehdot.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
09.09.2012 klo 23.41
Rekisteröitynyt 10.04.2007
09.09.2012 klo 23.42 1
Ja Mikro-orjissa tehtiin päivänselvästi Minecraftia.
10.09.2012 klo 00.16
TSH menee sentään joka kesä.
Rekisteröitynyt 04.09.2011
10.09.2012 klo 09.22
Hyvä lista ja itse laittaisin vielä George R.R.Martinin Song of the Ice and Firen vaikkei se nyt niin nörttikirjasarja olekaan. Itse rankkaan sen yhtä korkealle Taru Sormusten Herrasten kanssa, tai ehkä vielä hiukan korkeammalle. Kannattaa lukaista jos pidät hiukan aikuismaisemmasta fantsusta.
Loistava kirjasarja. Ei kuitenkaan liity pelaamiseen juuri mitenkään. Onhan tuosta pari peliä tehty, mutta semmoista lisenssihöttöä TV-sarjan pohjalta. Tar Sormusten Herrasta kuuluu listalle siksi, koska siitä melkein kaikki fantasiapelit on ottaneet vaikutteita. Toinen on Dungeon and Dragons maailma, mutta tähän ei ole taas mitään yksittäistä teosta.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 25.01.2008
10.09.2012 klo 09.46
Rekisteröitynyt 27.05.2008
11.09.2012 klo 09.42
Dyynit on tullut luettua kertaalleen ammoisina aikoina, Akateemisen alelaarista nappasin trilogian hyllyyn kun alkaa jälleen hiekkamadot kuumottelemaan.
Linnunradan käsikirja on tullut luettua tusinan kertaa kannesta kanteen ja hyllyssä lojuu sekä suomen käännös että alkuperäiskielinen teos. Loistava kirja, erinomaista huumoria. Pitäisi käyttää filosofian alkeiskurssien oppikirjana lukioissa puisevien vuosilukulitanioiden sijaan. Tarina hieman notkuu kolmannen ja neljännen kirjan kohdalla, mutta viides hilaa tason takaisin ensimmäisen kahden tasolle.
Neurovelho ja Alaston Aurinko olivat vielä niminä tuttuja, kaksi ensimmäistä listan kirjaa eivät sitäkään vähää.
12.09.2012 klo 09.49
Kirjat ja elokuvat katsoneena, voin sanoa että elokuvat toimivat hyvin. Kunahan niitä ei ala vertaamaan keskenään, mikä ei toimi minkään kirjan pohjalta tehdyn elokuvan kanssa.
Linnunradan käsikirja -elokuvakin on ihan hyvää viihdettä.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
12.09.2012 klo 10.48
Linnunradan käsikirja -elokuvakin on ihan hyvää viihdettä.
Eikä vähiten Zooey Deschanelin ansiosta.