Yliopisto-opinnoistani huolimatta en pidä itseäni varsinaisena lukutoukkana. Aikaa lukemiseen vain huvin vuoksi on aika harvoin - lähinnä lomilla - ja kun luen, paneudun mielelläni faktateoksiin kuvitteellisen kirjallisuuden sijaan. Aina välillä tulee kuitenkin luettua fiktiotakin. Tänään ajattelin luetella seitsemän teosta, joiden lukeminen on syventänyt näkemystä bittiviihteestä. Suorastaan toivon, että kommenteissa tulisi lisää.




Douglas Couplandin teos kertoo kuvitteellisista Microsoftin työntekijöistä, jotka saavat tarpeekseen MS-kampuksesta ja lähtevät kehittämään omaa tuotettaan - eräänlaista videopeliä. Kirjan suomennos ei täysin onnistu tarttumaan jokaiseen nörttielämän nyanssiin, mutta tekstin sujuvuutta se ei silti kadota. Mielenkiintoinen ajankuva ja kertomus aloittavan teknoyrityksen arjesta.




Faktaa samasta asiasta. John Carmack ja John Romero olivat keihäänkärkinä, kun first-person shooter -peligenreä synnytettiin. Kertomukset peliteollisuuden alkuvuosista ovat jännittäviä ilman kuvitteellista paisutteluakin. Toistaiseksi suomeksi kääntämätön kirja on kääntymässä parhaillaan elokuvaksi.




Paitsi, että Dune-pelisarja käyttää kirjaa suoraan lähdemateriaalinaan, Frank Herbertin scifi-klassikko on lukemisen arvoinen muutenkin. Kun jaksaa kahlata alun raskaahkon johdannon, Arrakisin hiekkaplaneetan tunnelma pistää suorastaan janottamaan, eikä harppaus reaaliaikastrategiaan ole tosiaan tästä mitenkään valtava. Myös teknisiä yksityiskohtia on mietitty runsaasti.




Listan ensimmäinen itsestäänselvyys. Olin kuullut kyllästymiseen asti LotR-ylistystä joka paikasta, jopa siinä määrin että olin jotenkin alkanut ohittaa koko aiheen. Kun sitten satuin murtamaan nilkkani armeijassa, oli aikaa lukea kaikenlaista, ja jo hetken kuluttua tämän tiiliskiven avaamisesta olin valmis myöntämään erehdykseni. TSH on paitsi kaikenlaisen peikkofantasian perusteos, myös kirjallisuuden klassikko muutenkin. Ja ei, elokuvan katsominen ei ole sama asia.




William Gibsonin esikoisteos vuodelta 1984 loi pitkälti kyberpunkin sellaisena kuin sen nykyään tunnemme - mukana on suorat yhteydet aivoista tietokoneisiin ja jopa termi "kyberavaruus" on Gibsonin keksintöä. Kirjasta tehtiin myös peli vuonna 1988, joskaan se ei saavuttanut mitään suurempaa mainetta.




Isaac Asimov on suurelta osin vastuussa siitä, miten robotteja käsitellään nykytieteiskirjallisuudessa. Alaston aurinko on dekkaritarina, joka sijoittuu ihmisten ja robottien asuttamalle Solarian planeetalle. Näennäinen yltäkylläisyys koneiden keskellä on kuitenkin petollista.




Listan toinen itsestäänselvyys. Douglas Adamsin hillitön scifisekoilu on syytä lukea jo siksi, että ymmärtäisi miten täynnä viittauksia siihen muu popkulttuuri onkaan. Ensimmäistä kertaa lukevan on myös lähes mahdotonta ennustaa, mihin suuntaan tarina seuraavaksi kehittyy - ja tuleepa samalla selvitettyä vastaus kaikkein tärkeimpään kysymykseenkin. Tosin itse kysymys on vielä epäselvä.

Lista-avusta suurkiitokset vaimolleni Annalle siskoineen.