Sarjan poikkeuksellinen typeryys provosoi yhä, mikä on masokistinen nautinto. Huomio on ollut siinä, miten järjettömiä elävät lelut ovat satujenkin standardeilla. Nyt mikään osapuoli ei käy järkeen kolmiodraamassa, jossa pohditaan näennäisesti muttei aidosti, pitäisikö lasten leikkiä leluilla älylaitteiden sijaan.

Ensimmäinen visuaalisesti katsomiskelpoinen Toy Story eli kolmonen ja ensimmäinen iPad julkaistiin 2010, mutta vielä nelosen aikaan 2019 sarja piti muovihaarukkaa relevantimpana asiana. Toivotaan, että sekin on sitä, kun leffan tekijät työntävät omansa pistorasiaan.

Kaikki lasten elektroniset laitteet pottatreenipuhelimesta lähtien ovat vapaasti netissä ja yhtä itsetietoisia kuin lelut, mutta vain laitteet tarvitsevat virtaa. Jos lelu on laite, se ei tarvitse virtaa, mutta sekin on Wi-Fi-tukiasema, tms.

Kun 8-vuotias tyttö saa tabletin, on uutuudenviehätystä. Hän ei itse hylännyt leluja, joten pistetään ruutuaika kohdilleen, niin laitteisiin liittyvät ongelmat on ratkaistu varsinkin lelujen huipputärkeästä näkökulmasta.

Mutta: kyse onkin sosiaalisista paineista. Muut tablettitytöt, joita ei käsitellä, pilkkaavat päätyttöä somen kautta. Tämäkin on leffan väärti ongelma, mutta nyt lelut ryhtyvät ajan kanssa tappelemaan tabletin kanssa, vaikkei tabletti ole kiusaajien puolella.

Lelut karkaavat toistuvasti, mihin ihmiset reagoivat rutiinilla, ja lelut kommunikoivat ihmisten puolesta tekstiviesteillä, joten ihmiset näyttäytyvät dementoituneina zombeina, joille elämä vain tapahtuu. Jos itse löytäisin He-Man-ukkoni postilaatikosta, Turtlesini pihapuusta ja flirttailua naapurini tai hänen Muumi-pehmojensa kanssa puhelimeni historiasta, saattaisin ottaa kuppia pikkaisen vähemmän.

Leluille tunnetusti annetaan kasvavien lapsien vanhemmille kuuluvaa dialogia, mikä ei käy järkeeni. Jos olet mykkä ja neliraajahalvaantunut vanhempi, joka ei aio silmäluomilla morsettaa lapsilleen yhtä ainutta totuuden sanaa koskaan, vaikka kovasti tahtoisit heidän käyttävän itseäsi pomppulinnana ikuisesti, saaga varmasti on kaunis.

On 20-30 minuuttia tarinaa ja lisäksi sähellystä ja "pelastusyrityksiä" tekemällä tehdyissä tilanteissa. On Jessien vuoro käydä läpi leluelämän kliseet. Buzz sentään kuuluu taustalle, mutta Woodylla ei ole syytä jatkaa. Lauma laatikosta karanneita Buzzeja on hämmentävin sivujuoni, joka ei liity mihinkään mitenkään. Kun ne ovat metsässä, leffa päättää soittaa Bambien parhaat sävelet muuten vaan, minkä otin henkilökohtaisena loukkauksena.

Kun ihmiset virallisesti tekivät jotakin normaalia tai "riipaisevan sympaattista", koin että toteutus on yhä oudon kankeaa ihmisyyden simulointia verrattuna esimerkiksi Inside Out -leffojen osuvuuteen. Se toimii, kun leffa vaihtaa animaatiotyyliä näyttääkseen, miten lapset kokevat leikkinsä. Fantasioita on nähty ennenkin, ja jos se olisi saagan kantavia ideoita, että fantasiat alleviivaavat tarinoiden ansiot, saagahan saattaisi olla sitä, mitä maailma väittää sen olevan.