Ohjaaja Lee Cronin ei ole mitään.

Tuottajat ovat jokapaikanhöyliä, jotka hengailevat "aitojen" Muumioiden tekijöiden kanssa, joten kättelyä myöhemmin leffa sai ns. kaupallisen nimen. Otsikko voisi mukailla käsitteitä "lapsimuumio" tai "muumion kirous", mutta jos luet sen muodossa "visionääri määrittelee uusiksi klassikkohirviön", herrat nauravat matkalla pankkiin. Cronin ansaitsee tunnustuksen foneettisesti toimivasta nimestään. Leffa kuulostaa enemmän Bram Stokerin Draculalta kuin Cumberdick Papulopoulisin Five Nights at Freddyltä.

Jos olisin kuullut heti Manaajan jälkeen, että Oscar-ehdokkuuden saanut lapsinäyttelijä Linda Blair haastaa Boris Karloffin Muumion uudella asenteella, olisin myhäillyt, että kaupallisesti järkevää on.

Unohda nyt oletukset, joiden vuoksi valitsit tämän. Pikkutyttö vaikuttaa vaativan katolilaista manaajaa, koska kirous on tehnyt hänestä elävän muumion. Muut säännöt lainattiin muista leffoista.

Vaikka perheenisää näyttelee Michael Bayn mulkuin jätkä Jack Reynor (Transformers: Age of Permission), kunnioitan leffan inhimillistä pohjaa, kun länsimainen pariskunta kuulee, että Egyptissä kidnapattu tytär on löydetty hengissä vuosien jälkeen. Ennen tätä on nähty vihjailua siitä, että kidnappaus tapahtui syystä. Tyttö on huonossa hapessa. Olisi sääli, jos hän olisi tosiasiassa ITSENSÄ LEE CRONININ PÄÄASIALLINEN MUUMIO.

Kauhulla menee hyvin. Ei ole syytä käyttää kliseisiä sanoja, saati maksaa niistä 400 miljoonaa, kuten uusin Manaaja teki oikeasti. Anna katsojan oivaltaa, että tämäpä vaikuttaa muumiomaiselta - vaikka teet omaa. Saattaisit samalla keksiä, mikä on parempi rytmi kuin se, että lyöt nopsaan ruudulle koomisesti maskeeratun muumiotytön, koska lupasit. Hahmojen reaktiot olennaiseen ovat absurdin hitaita.

Croninin ainoa relevantti ohjaus Evil Dead Rise ymmärsi, miten kuluneesta aiheesta irtoaa iloa. Tässäkin ihmetellään riivattua perheenjäsentä. Yhtäläisyydet on hyvin selkeitä. "Jotenkin" Rise onnistui olemaan enemmän; 36 minuuttia tiiviimmin. Pääsääntöisesti kesto ei syvennä mitään. Jos 90 minuutin satu kipuilee tarvitessaan 10 minuuttia lisää, annan 2.

Satunnaiset ajatukset, joilla pysyn hengissä, eivät ole tärkeitä, mutta mainitaan vaihteeksi tämä. Viis siitä, mihin katsoja uskoo. Jos ja kun tarinan ideat ovat suurpiirteisiä, on huono idea harrastaa löyhääkään vastakkainasettelua niiden ja vakiintuneiden uskomusten kanssa. On hyvä idea: pistää demoni örisemään, että hän tekee mitä tykkää kristinuskon löyhissä rajoissa, tai Dracula uhmaamaan kristinuskoa niin vimmaisesti, että risti vuotaa verta tai palaa, vaikkei Dracula voi sivuuttaa ristiä. Silloin uhma ammentaa voimaa aiemmasta, mikä tarvittaessa voi kääntyä aiemman kritiikiksi. Tämä tarina antaa ymmärtää, ettei manauksella ole väliä manaustarinassa, joten tarina on sontaa.

Mielestäni HERRA LEE CRONININ Evil Dead ajoi asiansa (3/5). Sitä edellistä Evil Deadia pidin itsetarkoituksellisen sadistisena (1/5). Tämä on vähäenergisempi versio jälkimmäisestä tyylistä. Mitä pitäisi saada irti siitä, kun tosi huolestuneen muoviukon nuori tytär kuoriutuu ihostaan hihitellen? Leffa ei ole pelottava missään mielentilassa, jota osaan simuloida. Leffa on tympeä ja toisinaan tympeän etova.