HIM välttelee aggressiota ja onnellisia biisejä - uudella levyllä Depeche Modea ja Gunnaria

ARTISTdirect.comin haastattelussa HIMin Ville Valo on vastannut kysymykseen, miksi bändin kuva rakkaudesta on niin synkkä.

- Se saattaa olla perinnöllistä...mielestäni rakkaus on tarttuvaa mutta myös pimeää. Ainakin kun teen biiisejä. En ole koskaan ollut suuri aggressiivisen musiikin fani. Minulle melodia on tärkein. 80-luvun nuoruuden vuosiini kuuluivat Duran Duran ja Depeche Mode sekä paljon tukkaheavyä. Kirjoitan luonnostani melodisia biisejä, jotka ovat myös melankolisia. Olen aina inhonnut ajatusta iloisesta biisistä. Kun olet äärettömän onnellinen, tuolloin et työskentele musiikin parissa. Yleensä otan kitaran käteen, kun joku asia harmittaa. Kun on vaikeaa ilmaista ajatuksiaan, otan usein kitaran ja käsittelen tunteet biisiin kautta.

- Uuden albumin kohdalla olemme mielestäni löytäneet tasapainon. Tuottaja Matt Squiren kanssa pidimme esillä nimiä kuten Depeche Mode, The Cult ja Guns N' Roses. Halusin albumille Eurooppalaista melankoliaa suoraviivaisen ja helposti lähestyttävän rockin lisäksi. Screamworks on kuin David Lynchin leffa Blue Velvet. Jos et tiedä ennakolta leffasta mitään, katsot pätkää ja toteat leffan alun olevan aika tavallinen. Jatkossa homma käy oudoksi ja lopulta leffa suurinpiirtein räjäyttää tajuntasi. Sellaisesta musiikista minä pidän - se vie sinut matkalle hieman valtavirrasta poikkeavaan mutta käyttää kuitenkin perinteisiä temppuja. Siis ei liian vaikeaa, tyyliin taidetta taiteen vuoksi.

HIMin tuore Screamworks: Love in theory and practice, chapters 1-13 on kaupoissa.