Lanterns 1-7: "toinen kausi on lupaava, mutta jotenkin hidas"

Nipotin käänteestä "paloin pohjaan, mutta voin paremmin", mutta siitä pidin, kun jo 1. jakso kertoi, että nykyajassa Hal Jordan kuolee, mutta jättää jälkeen varmuuskopion itsestään. Viileä tietoisku ohjasi huomion pinnallisista jännitteistä mysteeriin.

En vakuuttunut väliaikahuipennuksesta, mutta on kiintoisaa, että Halin murhaa pohditaan nyt, kun pääjuoni näennäisesti laukesi (reisille). Toisaalta tämä on toiseksi viimeinen jakso, emmekä tiedä sitäkään, mitä väliä Halin kuolemalla on, kun huomio ohjattiin pois pinnallisista jännitteistä ja legendaarinen sarjakuvahahmo on lähinnä urputtanut ja piereskellyt.

John tahtoo Halin perintölootan auki, joten tutustumme niskottelevan varmuuskopion ja Johnin kemioihin kiireettä. Se huvittaa. (Jos antaisin jaksolle 2 tähteä, poistaisin vain sanat "se huvittaa".)

Jakso kommentoi Halin tuoretta romanssia, jota ei näytetty, ja puhuu hänen varhaisemmasta historiastaan edelleenkään selventämättä, oliko hän DC:n supersankari.

Lopulta perintölaatikko johtaa pojat ulottuvuusportin kautta maailmanlopun autiomaahan hohhailemaan lisää. Eläköön, kun kuolleiden terroristien ja kuolleen sankarin kuvioihin viitataan murhaavan hitaasti.

On vielä täky eli lupaus juonesta, mutta mikään ei takaa, että kausi käy järkeen. Koko jatkumo on toiminut näin varhaisista huhuista lähtien. Seuraavan episodin eli Clayfacen pointti on se, että jos "palat pohjaan", et voi paremmin, vaan muutut pysyvästi ja "riipaisevan traagisesti" psykoottiseksi paskaläjäksi, joka oli irtovitsi animaatiosarjassa. Korttitalo kaatuu 1-2 vuoden sisällä, eikö?


Keskiarvo 7 jakson jälkeen:


< Jakso 1-6

Katsottu: HBO Max