The Pitt 2-5: jos diabetes-potilaalla ei ole varaa leipään, syököön kakkua

Kun huomioimme jo aiemmin, ettei itsenäisyyspäivä ole vapaapäivä läheskään kaikille, se tuntuu hyvältä pernassa, kun tohtori Robby ärähtää potilaan työnantajalle, että jos potilas saa potkut, tiedossa on oikeusjuttu ja tohtori todistaa.

Teemaan liittyen, neuvottelut diabetesta sairastavan duunarin tilanteesta jatkuvat. Duunari tekee duunia. Terveysvakuutus ei kuulu diiliin, eikä palkka mitenkään riitä sairaalalaskuihin. Hän on silti liian rikas, jotta yhteiskunnan epäkohtia korjaava (lue: vallankumouksellista toimintaa ennaltaehkäisevä) järjestely aktivoituisi. On vielä muita jippoja. On mahdollista silpaista pois jopa 40% laskusta. Sehän lämmittää mieltä, kun parin päivän makoilusta tarvitsee maksaa vain 60 000 dollaria. Voimme vielä keskustella osamaksun kätevyydestä ja ylimääräisistä työvuoroista, joita lähimmäiset voivat helpostikin tehdä, tai vaihtoehtoisesti voimme pistää oman korruptio-Orpomme vankilaan, ennen kuin on myöhäistä. Äläkä nyökkää, jos siirryit tukemaan perusmulkkuja; tiedän gallupit.

Yhdessä sivujuonessa kaivetaan mummon takapuolta ummetuksen vuoksi, kunnes mummo pieree ulosteita pöllähtäneen tohtorikokelaan rinnuksille. Tohtorikokelaat ovat maininneet maksaneensa itsensä kipeiksi velkarahalla, jotta he pääsevät nauttimaan näistä tilanteista. Osaatko esittää ehdotuksia tilanteen parantamiseksi? Pasifistina olen kuullut jo useita fantasioita mummojen perseiden pesemisestä, joten omat repliikkini voisivat mennä syvällisiksi.

Jakso ei erityisesti ansaitse manifestia. Tutut juonet jatkuvat. Toisen sairaalan kriisi ei vieläkään näy käytännössä. Robby ei ole ensisijaisesti Robin Hood: hän ei vain jaksa kuunnella turhaa soopaa viimeisenä päivänä ennen lomaa. Hän ei edes halua sopia asioita vieroitushoidosta palanneen kollegan kanssa, vaikka kohtalo yrittää velvoittaa hänet siihen.


Keskiarvo 20 jakson jälkeen:


< Jakso 2-4 --- Jakso 2-6 >

Katsottu: HBO Max