The Handmaid's Tale 6-2: töksähtelyä kohti asetelmaa, josta kausi tahtoi aloittaa

Hihhuli Serena työnnettiin junasta vastasyntyneen lapsensa kanssa. Pari askelta myöhemmin hän törmää vaihtoehtoisiin uskovaisiin, joten otetaan tähän 2 kuukauden aikahyppy, niin hänhän on uudessa elämänvaiheessa kiinni. Tuumin taas, että näiden tarinoiden pitäisi mukailla roolipelejä: olisi kutkuttavaa tietää, että Serenan pitää heittää 20-sivuisella nopalla vähintään 9, jotta lapselle ei käy mitään. Satunnainen tragedia vieläpä olisi tarina, sillä lapsettomuus on konfliktin alkusyy, lapsi sallii Serenan uskoa johdatukseen ja hänen omat tekonsa alustivat "satunnaisuutta".

Jakso laahaa ja rönsyilee luonnostellusti, mikä oli oletettua tässä vaiheessa. Kauden 1. jakso oli yllättävän luonteva, ja niitä energioita jatkaa ainakin se, kun June saa hetken ladata akkuja ja kerrata asioita äitinsä seurassa, äidin ollessa todiste siitä, että perhe voi vielä yhdistyä. Politiikka tähtää hienovaraisuuteen, mutta konkretiasta on huutava pula, eikä mm. hahmojen teleporttailu lisää uskottavuutta.

Diktatuurin ykkösjehun (eli Junen kaverin) "Uusi Betlehem" -idea on kompromissi, joka sallii diktatuuria paenneiden elää rauhassa rajatussa kohteessa. Idea parantaa diplomaattisuhteita ja luo tervetulleita porsaanreikiä kaupankäyntiin. Serena on diplomaattisesti tärkeä, joten toki ykkösjehu haluaa hänet Uuden Betlehemin emännäksi. Ehkä se on Serenalle tapa jatkaa eheytymistä ja luoda "kiltti diktatuuri", jota hän alunperin koki tukevansa.

Samaan aikaan diktatuurin toiseksi aktiivisin komentaja (eli Junen poikaystävä), Junen aviomies ja Junen muut tuttavat valmistelevat terrorismia ja muita salajuonia, joilla diktatuuri kaadetaan. Juna päättää liittyä mukaan. Jos tämä on teemallisesti ehyttä, mitä tämä on? Ykkösjehun hillitty pitkän aikavälin suunnitelma pilataan räyhällä? Ehkä (tuskin), mutta jotain uupuu.


Keskiarvo 58 jakson jälkeen:


< Jakso 6-1

Katsottu: Max