Daredevil: Born Again 1-4: The Punisher murisee, sisäinen 10-vuotias puhisee

Sivujuonessa haetaan armoa näpistelijälle, joka on tyhmä, röyhkeä ja varma uusija. Silti hän on riittävän fiksu alleviivaamaan pointin itse: hän on lähinnä köyhä ja nälkäinen, joten miksi yhteiskunta maksaa ylihintaa hänen linnareissuistaan? Sanoma on kiva, ja toteutus on kivaa, tai niin sanoisin, jos ikäraja olisi 10, mutta jos itse ulisen, etten tahdo 5% mutkikkaampaa eli teineille suunnattua poliittista sanomaa vuonna 2025, eikö velvollisuuteni ole olla 10?

Olin 10 jakson lopussa. Daredevil ja The Punisher tapaavat. Ei heillä pukuja ole, mutta heillä on historiaa, joten se ei ole vitsi, että psykopaatti ja semipsyko sättivät toisiaan toimintatavoistaan. Daredevil on paikalla, koska korruptoituneet kytät fanittavat Punisheria. Punisher ei kuuntele kritiikkiä. 1. jaksossa DD meni liian pitkälle omilla standardeillaan, mutta nyt Punisher tylyttää häntä, koska hän ei mennyt pidemmälle, ja DD on emotionaalisesti epävakaa tässä tilanteessa. Kumpikin näyttelijä on Marvelin parhaita valintoja. Tunnetta on. Pukuja ei tarvita, mutta on kiva, että kohta he pukeutuvat.

Kingpinin julmuutta korostetaan taas vähän selkeämmin. Lopussa vilahtaa sarjamurhaaja Muse, jolla on säkki päässä. Jukupätkä. 10-vuotias ei valittaisi Arrowversestäkään.

Ja. Michael Gandolfini on yksi Kingpinin nuorista hännystelijöistä. Kun hän vahingossa pettää Kingpinin, käsikirjoitus käskee lipoa takapuolta liioitellusti. Ei ole vielä selvää, mikä on hahmon funktio, enkä ole nepotismikakaroiden ylin ystävä, mutta Gandolfinilla on geenit kunnossa, kun mafiajuoni kaipaa umamia.


Keskiarvo 4 jakson jälkeen:


< Jakso 1-3

Katsottu: Disney+