Anssi Kela vastaa kritiikkiin: 'Lopetin uuden musiikin aktiivisen seuraamisen kymmenisen vuotta sitten'
Anssi Kelan uusi albumi "Kaikki tiet joita kuljin" sai Anssin yllätykseksi Soundi-lehdeltä täyden viiden pisteen arvion.
Anssi oli asiasta mielissään ja julkaisi aiheesta somepostauksen.
Hesarin arvio oli asiallinen mutta nuivempi - kaksi tähteä.
Anssi on kommentoinut sometilillään myös Helsingin Sanomien arviota. Anssi myöntää, ettei hänestä ole musiikin suhteen uuden suunnan esitaistelijaksi - "Lopetin uuden musiikin aktiivisen seuraamisen kymmenisen vuotta sitten".
"Postasin Soundin viidestä tähdestä, joten ehkä on syytä noteerata myös eriävä mielipide. Heti kärkeen totean, ettei Arttu Seppäsen kritiikki loukkaa minua lainkaan. Hän kirjoittaa asiallisesti albumin musiikillisesta sisällöstä, menemättä henkilöön. Hän on valinnut näkökulmansa, ja esittää pointtinsa siten, että kaksi tähteä on vinkkelistään perusteltu lopputulema. Toki olisi kiva jos Arttukin arvostaisi, mutten pahoita mieltäni.
Seppäsen argumentti on, että albumi perustuu turvalliseen nostalgiaan, ja jatkuviin viittauksiin 80-luvulta. Tämä on totuus. Nostalgia on polttoaineeni. Minulla ei ole kiinnostusta yrittää olla visionääri ja suunnannäyttäjä, se on nuorempien tekijöiden hommaa. Haluan vain tehdä musiikkia, josta itse eniten tykkään.
Kasarisoundi on musiikillinen kotini. En edes kuuntele juurikaan muuta kuin kasarimusaa. Lopetin uuden musiikin aktiivisen seuraamisen kymmenisen vuotta sitten, kun tajusin, ettei se enää koskettanut minua. Soittelen nyt öisin olohuoneen nurkassa seiskatuumaisilta kasarihittejä. Tanssimme vaimon kanssa mahdollisimman typerän näköisillä liikkeillä. Koira on kummissaan. Parhaita hetkiä.
Nostalgiaan uppoaminen voi tuntua väsyneeltä, mutta minulle se on turvapaikka. Eskapismia pimenevästä maailmasta. Sitä haluan tarjota myös levylläni: helposti lähestyttävää musiikkia, joka ottaa syliin, ja paijaa kuulijaa. En ole se tyyppi, joka repii rikki ja haastaa, vaan se, joka kysyy, että muistatko Duran Duranin ja Cyndi Lauperin?"
Mutta, nyt sen tiedätte, ihmiset. Jos kasarinostalgia häiritsee, jättäkää Anssi Kelan kuuntelu vähemmälle. Kasaria on tulossa lisää!
"Vastustan silti ajatusta, jonka mukaan nostalgiasta ammentaminen on aina automaattisesti jotenkin surkeaa ja vähemmän arvokasta. Minulle se on iloa, lämpöä ja lohtua tuova asia. Siksi kai haluan myös yrittää jakaa sitä. Toivon löytäväni muitakin kuulijoita, joille tämä musiikki muodostaa kodin".
Anssi oli asiasta mielissään ja julkaisi aiheesta somepostauksen.
Hesarin arvio oli asiallinen mutta nuivempi - kaksi tähteä.
Anssi on kommentoinut sometilillään myös Helsingin Sanomien arviota. Anssi myöntää, ettei hänestä ole musiikin suhteen uuden suunnan esitaistelijaksi - "Lopetin uuden musiikin aktiivisen seuraamisen kymmenisen vuotta sitten".
"Postasin Soundin viidestä tähdestä, joten ehkä on syytä noteerata myös eriävä mielipide. Heti kärkeen totean, ettei Arttu Seppäsen kritiikki loukkaa minua lainkaan. Hän kirjoittaa asiallisesti albumin musiikillisesta sisällöstä, menemättä henkilöön. Hän on valinnut näkökulmansa, ja esittää pointtinsa siten, että kaksi tähteä on vinkkelistään perusteltu lopputulema. Toki olisi kiva jos Arttukin arvostaisi, mutten pahoita mieltäni.
Seppäsen argumentti on, että albumi perustuu turvalliseen nostalgiaan, ja jatkuviin viittauksiin 80-luvulta. Tämä on totuus. Nostalgia on polttoaineeni. Minulla ei ole kiinnostusta yrittää olla visionääri ja suunnannäyttäjä, se on nuorempien tekijöiden hommaa. Haluan vain tehdä musiikkia, josta itse eniten tykkään.
Kasarisoundi on musiikillinen kotini. En edes kuuntele juurikaan muuta kuin kasarimusaa. Lopetin uuden musiikin aktiivisen seuraamisen kymmenisen vuotta sitten, kun tajusin, ettei se enää koskettanut minua. Soittelen nyt öisin olohuoneen nurkassa seiskatuumaisilta kasarihittejä. Tanssimme vaimon kanssa mahdollisimman typerän näköisillä liikkeillä. Koira on kummissaan. Parhaita hetkiä.
Nostalgiaan uppoaminen voi tuntua väsyneeltä, mutta minulle se on turvapaikka. Eskapismia pimenevästä maailmasta. Sitä haluan tarjota myös levylläni: helposti lähestyttävää musiikkia, joka ottaa syliin, ja paijaa kuulijaa. En ole se tyyppi, joka repii rikki ja haastaa, vaan se, joka kysyy, että muistatko Duran Duranin ja Cyndi Lauperin?"
Mutta, nyt sen tiedätte, ihmiset. Jos kasarinostalgia häiritsee, jättäkää Anssi Kelan kuuntelu vähemmälle. Kasaria on tulossa lisää!
"Vastustan silti ajatusta, jonka mukaan nostalgiasta ammentaminen on aina automaattisesti jotenkin surkeaa ja vähemmän arvokasta. Minulle se on iloa, lämpöä ja lohtua tuova asia. Siksi kai haluan myös yrittää jakaa sitä. Toivon löytäväni muitakin kuulijoita, joille tämä musiikki muodostaa kodin".
 |
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti