The White Lotus 3-4: jos Isaacs on psykoosissa kohta ja Goggins on ollut sitä koko ajan, ei tässä sitten mitään

Vika ei ole aromien määrässä. Kausi saa koska tahansa alkaa. Kiitellään sitten "alustusta", kunhan tyhjäkäynnin määrä ei ole riistäytynyt käsistä esimerkiksi näin:

Walton Goggins hehkuu rentun karismaa, vaikka hahmo on äksy ja väsynyt. Aimee Lou Wood tuntuu näyttelevän vakavissaan mm. jos hän onnistuu hetkeksikään kätkemään upean purukalustonsa. Miksi Goggins on Thaimaassa? Kolme ja puoli tuntia myöhemmin: nyt sanot sen, vaatii Wood, joten Goggins hourii, että isä, jota hän ei tuntenut, oli jalo, mutta sitten faija murhattiin, joten pitäisi kostaa kai. Absoluuttista roskaa. Jos Gogginsin hahmo on psykoosissa, juoni on johdonmukaisempi kuin kostojuoni.

Kohtaus tapahtuu risteilyllä, jolle puolet hahmoista osallistuvat. Vaimon pilleripurkkia verottava kasuaali talousrikollinen Jason Isaacs saattaa seota joskus myöhemmin. Kiero vakionaama Jon Gries saattaa kohdata oikeuden myöhemmin. Kukaan ei kiellä kertomasta pienoistarinaa tarinan keskellä, mutta on vain kohtauksia - vain aromeita - ja se risteilystä.

Kunnioitan Isaacsin juonta katsoessani sitä, mutta toistoa se on, kun hän risteilyn jälkeen taas soittelee ja taas luopuu luurista. Se on hyvä vitsi, mihin menomestaa etsivät tädit päätyvät, kun he kinuavat vinkkiä joogaohjaajalta, ja sama mies ilmeisesti virittelee toisenkin källin, mutta edes näin simppeliä skenaariota ei viedä maaliin.

Woodin oravahymy ja Patrick Schwarzeneggerin isältä peritty neliskulmainen hymy ovat kauniita, mutta heidän yhteinen jälkeläisensä olisi Resident Evilin Nemesis tai Hellraiserin Chatterer, joten sehän kutkuttaa, että he ovat mukana seuraavallakin risteilyllä.


Keskiarvo 17 jakson jälkeen:


< Jakso 3-3

Katsottu: Max