Masters of the Air 7/9: vieläkö ne sotivat?

Viimeiset kolme jaksoa ovat olleet työlistallani kohta vuoden. Kun Apple TV+ toimii, se toimii, mutta katsotuimpien leffojen listalla on yhä vuonna 2020 kiittelemäni Greyhound, joten diili ei viettele järin säännöllisesti.

"Elvis" Austin Butler ja kumppanit ovat natseja pommitelleet, mutta nyt he ovat vankileirillä. Mitä enemmän tiedät, sitä vähemmän uskot tietäväsi: kun vankileirillä saa vapaasti keitellä rottakeittoa ja romantiikkaa kirjeiden muodossa ja natsit ampuvat vain toisinaan, alitajuntani vertaa tällaista lomailua Kananlento-elokuvaan ja olettaa, että historialliset faktat ovat reilusti synkempiä. On viihdyttävää, kun Eurooppaa puolustava Elvis haaveilee paosta virnistellen, mutta näkisin mieluummin skenaarion, jossa Rambo pettää Euroopan jo ennen kuin häneltä leikataan kivekset ja hän saa niskalaukauksen. Noin, nyt 11 kuukauden arvostelutauko on ominaisuus.

Aktiivisiakin pommilentäjiä seurataan. Karua jälkeä on taisteluissa tullut. Se surettaa, kun tappioiden jälkeen pitäisi jaksaa Berliiniin iskeä. Se maininta, että pommikoneet ovat syötti ja tavoitteet ovat muualla, saattaa vertautua pollassasi johonkin. On hankala kuvitella, että kerronta olisi ratkaisevasti intiimimpää, jos sarjan katsoisi järkevällä rytmillä, kun kokonaisuus etenee dokumenttimaisen suurpiirteisesti mm. kertojan äänen käyttöä ajatellen. Katsoin erinäisiä vaiheita kaikella kunnioituksella - kuin traileria. Jakso 7 on okei traileri, ja sen pitäisi olla enemmän.

Ainoa Emmy-voitto tuli äänimiksauksesta. Yöaikaan vankileirillä hurina hallitsee... Koira haukkuu vasemmassa kuulokkeessa. Kun kahdella miehellä on kaveruutta edistävä hetki, musiikkina läpi menevä mmmmmm korostaa, ettei elämä ole pelkkää hurinaa. Mutta olennaista on se, että joku taistelu rätisee päheämmin kuin joku Star Wars: The Acolyte.


Keskiarvo 7 jakson jälkeen:


< Jakso 6/9

Katsottu: Apple TV+