The White Lotus 3-1: ostaisitko käytetyn auton Walton Gogginsilta vai Jason Isaacsilta?

Ketjulla on hotelli myös Thaimaassa. Hahmot ovat uusia taas. Alku lupaa kuoleman taas, joten salapoliisimainen koukku on sama: kaikkea voi funtsia kuoleman kannalta. Toivottavasti olemme oppineet unohtamaan tulkinnat ajoissa, sillä sarjan diktaattori Mike White ei osaa kertoa tarinoita. Hän tunnelmoi ja vihjailee HBO-brändin väärtillä tavalla, joten kausien alut viettelevät ja lopussa haukun kauden.

1. kausi aloitti Jennifer Coolidgen uuden nousun, joten toki hänet kannatti tuoda takaisin 2. kaudella. Nyt ainoa palaaja on 1. kauden kylpylänhoitaja Natasha Rothwell. Muistan hyvin, kuinka Coolidge lupaili hänen hahmolleen liikoja 1. kaudella, mutta jakso ei auta muistamaan, johtiko esimerkiksi se yhtään mihinkään. Hahmo on Thaimaassa "vaihto-oppilaana".

Vieraat jakaantuvat kolmeen klaaniin. Jason Isaacs on perustyyni ja -teennäinen bisnesmies, jonka viisihenkisen perheen varhainen kohtaus viittaa työnarkomaniaan ja löyhästi nepotismiin ja insestiin. Se on ominaisuus, jos heidän kuvionsa ns. kiertävät kehää, minkä jakso vahvistaa Whiten maneerien mukaisesti.

Michelle Monaghan näyttelee näyttelijää, joka johtaa tätikolmikkoa. Tädit korostavat yhteishenkeään, joten sehän on pakotettua: yksi alkaa jäädä sivuun. Kärttyinen rukkanen Walton Goggins on liikkeellä positiivisen ja puolet nuoremman piirrosoravan Aimee Lou Woodin kanssa. Gogginsin salaisuudesta vihjataan nopsaan ja historiaa on myös Isaacsilla, kuten jo herrojen naamoista näkee.

Kun kulttuurit miedosti töytäisevät toisiaan, useimmat hahmot eivät niele toistensa totuuksia, joten rentouttavasti kyynisyytensä voi projisoida sinne tänne. Melkein nukahdin, mutta "sekin johtuu aikaerosta".


Keskiarvo 14 jakson jälkeen:


< Jakso 2-7

Katsottu: Max