Cassandra 3/6: soitinpa vain, kun tulit juuri Mieleen

Se ei ollut unta, kun hullu robotti myönsi rääkkäämälleen perheenäidille sen, minkä katsoja jo tiesi. Sarja mukailee kaavaa, jossa ulkopuolinen uhka sabotoi perhettä ja vierittää syyn äidin niskoille. Sarja ei välitä siitä, etteivät kliseet ole uskottavia, kun uhka on tynnyristä ja kahdesta ämpäristä tehty 70-luvun robotti, jota (esim. sen pelkkää olemassaoloa) 2000-luvun ihmiset eivät ihmettele.

Perhe suostuu sammuttamaan robotin minuutiksi, mutta äidin hätää vähätellään jo. Katsoin keskustelua kaikella kunnioituksella. Odotin turhaan tietoiskua akan historiasta. Koko perhe on löyhästi traumatisoitunut naisen siskon kuolemasta, mikä ei selitä mitään. Tätä tukisi jokin pienikin ilmeinen idea. Jos akka olisi heitä, jotka eivät tykkää edes älypuhelimista, "ymmärtäisin jotakin".

Pistetään toivo toiseen koriin. Perussaippuana sarja ei ole surkea. Ehkä sillä linjalla kannattaa pysyä vitsikkään tiukasti. Äityli ylpeilee robotille, että minun perhettäni et saa, senkin kodinrikkoja. Hyvä? Robotti kiinnostuu seksuaalisesti isästä ja ehtii ehdotellakin, vaikka robotti näyttää 70-luvun pölynimurilta. Mieleen tulee mahdollisuuksia taas, mutten ole varma, mitä katson.

Robotti perustuu ihmiseen. Takaumissa robotin esikuvan poikaa kiusataan 70-luvulla, joten esikuva osoittaa samoja piirteitä kuin robotti nykyään. Nykyisyydessä lasten juonia kuljetetaan kohti pisteitä, joissa robotti voi riehaantua. Lopussa nähdään taas laimeasti toteutettu ylilyönti, joka todennäköisesti lakaistaan maton alle seuraavan jakson alussa, mutta tahdon tietää miten.


Keskiarvo 3 jakson jälkeen:


< Jakso 2/6

Katsottu: Netflix