Cassandra 2/6: Spider-Manin takapuoli mielessä et huomaa kaiken olevan pielessä

"Cassandra" on kodin laitteita hallitseva 70-luvun tekoäly, jota nykypäivän perhe pitää normijuttuna. Jos 1. jakso ei viittaisi WALL-E-leffaan ja 2. jakso Tom Hollandin Spider-Manin perseeseen, joutuisin googlettamaan, mistä ajasta sarja luulee kertovansa.

Taktiikkana on jaarittelu ja eteenpäin rynäisy jaksojen lopussa. Viimeksi vihjattiin, että Cassandra perustuu todelliseen henkilöön. Nyt seuraamme kyseistä tiedemiehen vaimoa 70-luvun takaumissa, kunnes tekoälyversio jakson lopussa myöntää totuuden ja tavoitteensakin ainakin näennäisesti (töksähtävä kohtaus vaikuttaa olevan unta).

70-luvun Cassandran mies petti, joten robotti-Cassandra kanavoi patoumat uuteen naiseen riippumatta siitä, mahtuuko aidon Cassandran aivotoiminta lerpulle vai onko 70-luvun kompuutteriin kytketty aivot lasipurkissa. Robotti-Cassandra tekee jäynää, mutta korjaa tilanteet itse ja vierittää syyn naisen niskoille.

Naisen puoliso menee aina halpaan ikään kuin käsikirjoitus käskisi. Järin fiksu ei ole akka itsekään, sillä hänestä on loogisempaa tutkia kummitustarinaa älytalon taustalla kuin kritisoida hengenvaarallista älytaloa yleisellä tasolla.

Aika ajoin jokin mahdollisuus herättää mielenkiintoni, mutta todennäköisesti tämä on saippuaoopperajännäri kirjoittajalta, joka katsoi scifiä viimeksi William Shatnerin päivinä. Robotin tilalla voisi olla hullu taloudenhoitaja tai ottolapseksi naamioitunut kääpiö. "Koko totuutta pantataan", mutta siinä on totuutta kerrakseen, että yksi hahmoista on kirjoittaja, joka puhuu kirjoittamisesta alati enemmän.


Keskiarvo 2 jakson jälkeen:


< Jakso 1/6

Katsottu: Netflix