Anssi Kela kertoo uudesta intohimostaan: 'Onko mahdollista, että on keräilyharrastus mikä ei vie vararikkoon?'
Muusikko Anssi Kela on intohimoinen keräilijä.
Varsinkin Star Wars on aihe, johon mies on "seonnut" totaalisesti.
Mutta, tuoreessa somepostauksessa Anssi kertoo tuoreesta intohimostaan, johon pääsee kiinni pikkurahalla.
Nimittäin singlelevyjen keräilyyn.
"Onko mahdollista, että on keräilyharrastus, mikä ei vie vararikkoon?"
Näin Anssi kertoo tuoreimmasta intohimostaan - ja nyt ei hifistellä:
"Innostuin loppuvuodesta ostelemaan vanhoja vinyylisinkkuja. Tämä kipinä syttyi yllättäen, sillä en ole ostellut levyjä ainakaan kymmeneen vuoteen, eikä vinyyli formaattina ole ihmeemmin kiinnostanut. Levysoitintakaan ei ole ollut sitten 80-luvun.
Viime kesänä olin kuitenkin kaverin häissä, joissa myöskin vieraana ollut @loiriplukari soitteli juhlapaikan terassilla sinkkuja kannettavalla soittimellaan. Selailin hänen levyjään, ja ajatus pesiytyi mieleen: tässähän voisi olla mukava harrastus! Hankin ensimmäiset sinkkuni marraskuussa, ja nythän niitä on pienessä laatikossa jo reilut sata kappaletta. Olen alkanut vuosikymmenten tauon jälkeen hiippailla levykaupoissa.
Seiskatuumainen on hieno formaatti. Pidän jotenkin siitä ankaruudesta, että on vain yksi timanttinen biisi — ja b-puolella ehkä jotain, mikä ei muuten ylittäisi julkaisukynnystä. Tykkään albumeista poikkeavasta kansitaiteesta. Kun sinkkua pitelee käsissään, se tuntuu kulttuurihistorialliselta artefaktilta. Biisi on fyysisesti olemassa, tällainen se oli alunperin. Minulla on kappale musiikin historiaa.
Oli tietysti myös hankittava soitin. Ostin mahdollisimman edullisen, kannettavan vinyylisoittimen. Hifistely ei kiinnosta, vaan tykkään palata niihin tunnelmiin, kun musaa kuunneltiin 13-vuotiaana kavereiden huoneissa. Kannettavassa soittimessani on sisäänrakennettu kaiutin, täydellä akulla levyjä pyörittelee 12 tuntia. Vehje on sinkkulootan kanssa helppo nostaa sinne, missä haluaa soittaa valittuja kappaleita. Äänenlaadussa ei totisesti ole hurraamista, mutta mökkiradiofiilis viehättää. Vinyylin rahina on kodikasta.
Paras puoli harrastuksesta on kuitenkin vielä mainitsematta: seiskatuumaiset ovat edullisia! Sinkkujen hinnat pyörivät normaalisti 2-5 euron kieppeillä. Harvinaisuuksista saa tietysti pulittaa, mutta en minä ole kiinnostunut sellaisesta keräilystä. On vain hieno fiilis penkoa kaupassa valtavaa läjää jonninjoutavia sinkkuja, ja äkkiä nostaa seasta biisi, jota on aina rakastanut — jonka hinta saattaa olla esimerkiksi 1,50 €. Onko mahdollista, että on keräilyharrastus, mikä ei vie vararikkoon?".
Varsinkin Star Wars on aihe, johon mies on "seonnut" totaalisesti.
Mutta, tuoreessa somepostauksessa Anssi kertoo tuoreesta intohimostaan, johon pääsee kiinni pikkurahalla.
Nimittäin singlelevyjen keräilyyn.
"Onko mahdollista, että on keräilyharrastus, mikä ei vie vararikkoon?"
Näin Anssi kertoo tuoreimmasta intohimostaan - ja nyt ei hifistellä:
"Innostuin loppuvuodesta ostelemaan vanhoja vinyylisinkkuja. Tämä kipinä syttyi yllättäen, sillä en ole ostellut levyjä ainakaan kymmeneen vuoteen, eikä vinyyli formaattina ole ihmeemmin kiinnostanut. Levysoitintakaan ei ole ollut sitten 80-luvun.
Viime kesänä olin kuitenkin kaverin häissä, joissa myöskin vieraana ollut @loiriplukari soitteli juhlapaikan terassilla sinkkuja kannettavalla soittimellaan. Selailin hänen levyjään, ja ajatus pesiytyi mieleen: tässähän voisi olla mukava harrastus! Hankin ensimmäiset sinkkuni marraskuussa, ja nythän niitä on pienessä laatikossa jo reilut sata kappaletta. Olen alkanut vuosikymmenten tauon jälkeen hiippailla levykaupoissa.
Seiskatuumainen on hieno formaatti. Pidän jotenkin siitä ankaruudesta, että on vain yksi timanttinen biisi — ja b-puolella ehkä jotain, mikä ei muuten ylittäisi julkaisukynnystä. Tykkään albumeista poikkeavasta kansitaiteesta. Kun sinkkua pitelee käsissään, se tuntuu kulttuurihistorialliselta artefaktilta. Biisi on fyysisesti olemassa, tällainen se oli alunperin. Minulla on kappale musiikin historiaa.
Oli tietysti myös hankittava soitin. Ostin mahdollisimman edullisen, kannettavan vinyylisoittimen. Hifistely ei kiinnosta, vaan tykkään palata niihin tunnelmiin, kun musaa kuunneltiin 13-vuotiaana kavereiden huoneissa. Kannettavassa soittimessani on sisäänrakennettu kaiutin, täydellä akulla levyjä pyörittelee 12 tuntia. Vehje on sinkkulootan kanssa helppo nostaa sinne, missä haluaa soittaa valittuja kappaleita. Äänenlaadussa ei totisesti ole hurraamista, mutta mökkiradiofiilis viehättää. Vinyylin rahina on kodikasta.
Paras puoli harrastuksesta on kuitenkin vielä mainitsematta: seiskatuumaiset ovat edullisia! Sinkkujen hinnat pyörivät normaalisti 2-5 euron kieppeillä. Harvinaisuuksista saa tietysti pulittaa, mutta en minä ole kiinnostunut sellaisesta keräilystä. On vain hieno fiilis penkoa kaupassa valtavaa läjää jonninjoutavia sinkkuja, ja äkkiä nostaa seasta biisi, jota on aina rakastanut — jonka hinta saattaa olla esimerkiksi 1,50 €. Onko mahdollista, että on keräilyharrastus, mikä ei vie vararikkoon?".
 |
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti