Beastars 3-5 ja 3-6: ei perversio miestä pahenna, jos ei mies perversiota

Kuvittele Batmanin surkuttelevan, ettei hän ansaitse kiitosta, koska hän on vain kumifetissipervo, joka tykkää väkivallasta. Kaveri nyökyttelee vakavana, että olet tunnettu pervo, jolla naksahti lopullisesti, kun Kissanainen pyllisti, mutta-... kaupunki tarvitsee Batmania? Ei, tuo sivulause olisi heti epärehellistä kerrontaa. Tässä sarjassa kaveri (jonka jalan sankari söi hiljattain) lohduttaa, että perversiot ajavat kaikkia miehiä ja tekojen lopputulos ratkaisee.

Kohtaus on mainio, vaikka se vaikuttaa hieman siltä kuin leukaileva fani olisi tekstittänyt lasten piirretyn väärin. Ja sitten: kun sinänsä keikarimainen sivettikissa puhuu ärtyisille leijonille, vain luovin mieli päättelee pelkästä kuvastosta, että juonikas herra myy tässä persettään mafialle. Sivettikissojen paskasta tehdään kahvia ja hajuvettä, jos et tiennyt.

Huumori on tarkoituksellista ja toimivaa, mutta jakso on jo liiankin japanilainen. Se yhä toimii, kun Legoshi-susi tapaa ylimielisen poliisihevosen lopussa. Legoshi on outo, mutta se ei tuntunut perustellulta, kun hän repi hampaat suustaan nöyristelläkseen hevoselle. 6. jakso selventää, että Legoshi teki näin tempaistakseen hevosta turpiin hyvällä omallatunnolla, mikä onkin heti loogisempaa.

Hevonen jatkaa salajuonen tutkimista. Molemmat jaksot kärsivät siitä, etteivät aikuisten hahmojen käänteet ole yhtä absurdeja kuin esim. se, että Legoshin koulukaveri päätyi leijonamafian johtoon aiemmin. Hevonen paljastuu vegaaniseksi kannibaaliksi - mutta taso on ollut korkealla.

Pirullinen rytmitaju pelastaa paljon toistamiseen 6. jakson lopussa. Vaikka yhteiskunnallisia ongelmia pidetään etualalla, sivuhahmot pyrkivät toiveikkaasti vähättelemään niitä. Se sitten aidosti riipaisee, kun skorpioni ja sammakko -tyyppinen kohtaus katkaisee suhteellisen kuivan suvantovaiheen.


Keskiarvo 30 jakson jälkeen:


< Jaksot 3-3 ja 3-4 --- Jaksot 3-7 ja 3-8 >

Katsottu: Netflix