Arcane: League of Legends 2-3: sarja on liian värikäs ollakseen mitään vähäisempää kuin yksisarvisen paskaa

Laskin arvosanaa, mutta toisaalta kehitin tarpeen ymmärtää, mitä pirun järkeä kuolemanvakavassa hedelmäpelikäsitädissä on kenenkään mielestä. Nyt keskitytään... Ja jakso vaivuttaa koomaan konseptitaidemaisella motion-comic-montaasilla jo ennen alkutekstejä. Mölinämusiikki ei auta asiaa.

Paljon on meneillään. Useampi keskustelu kuljettaa mysteerejä normaalisti, mutten edelleenkään muista nähneeni monia näistä puunaamoista & sekoitan jotkut toisiinsa. Muistan habamummon, mutta en neljää ensimmäistä hahmoa, joiden kanssa hän vuorovaikuttaa, enkä kaikkea mihin hän viittaa, vaikka tahdon ja yritän.

1. kaudesta jäi mieleen Vi'n ja Jinxin traaginen sisarsuhde. Muiston voimalla on kituutettu 2,5 jaksoa, kun he kohtaavat, toteavat Jinxin olevan eri ihminen ja yrittävät suhteellisen aidosti tappaa toisensa. Lähitaisteluetäisyydeltä laukaistu hai-sinko kirpaisisi, ellei heillä olisi juonihaarniskoita. Tappelu ja "sattuma", jonka turvin tilanne pitkittyy, on lähiaikojen terävintä antia: visuaalisesti "sattuma" vastaa sitä, että New Yorkin kaikki vessanpöntöt räjähtävät, koska Silppuriin tähdännyt ninja turtles löi putkea, mutta on hahmovetoista maustetta.

Taikuutta tutkitaan tieteellisesti ja se on silti harvinaisen puhdasta liirumlaarumia. Vähän väliä tulee uusia sääntöjä. Kato: sykkivä jättipallo. Nyt joku haihtui ilmaan. Kun on arkistakin kränää, se meni rehellisesti ohi, haittaako loppupuolen yhdistyneitä äkäilijöitä yhtään se, että kaupunki on äkisti täynnä sateenkaarenväristä paskaa. On aika toimia, sanovat tuimistelijat jokaisen jakson lopussa.


Keskiarvo 12 jakson jälkeen:


< Jakso 2-2

Katsottu: Netflix

Mitä seuraavaksi? Mr. Toots?