Arcane: League of Legends 2-2: työnsin kolikon hampaideni väliin, joten käteni arpoi tällaista kritiikkiä

Visuaalinen tyyli on yhä kiehtovin piirre. Sarja on upea pysäytyskuvissa. Animaattorien vaistot vaikuttavat vahvoilta myös, kun he pyrkivät keinojensa rajoissa luomaan sivuhahmoillekin särmää ja kipinää. Silti hahmot ovat robottimaisia tosielämän androidien tyyliin: ns. kattava tunneilmaisu on mahdollista, muttei aina järin biologista.

Viimeksi "ylämaailma" suri terrori-iskua ja koki uuden. Heitä potuttaa, joten tarttis tehdä jotakin. "Alamaailman" keskenään riitelevät pomot pohtivat, pitäisikö sooloileva Jinx luovuttaa viholliselle. Jinx ehtii näyttäytyä sekä huterana itkupillinä että kylmänä psykopaattina hohhaillessaan ja nähdessään siskonsa pelaavan vastapuolella. Jinx on kiinnostava jokerikortti ainakin sarjan omilla standardeilla.

Satunnainen äijä on lillunut valopalloliemessä. Hän on robotti myös kaulasta alaspäin, kun hän pääsee tolpilleen. Se on moro, sanoo hän kaverille ja ryhtyy Jeesukseksi. Samaan aikaan Jinxiä paheksuu ja avustaa joku kuolemanvakava kyborgitäti, jolla on Las Vegasin hedelmäpelikäsi. Täti pärjää hyvin kyborgisaukolle verisessä tappelussa, koska tädillä käy arpaonni ja täten hänen kätensä suostuu suorittamaan pontevaa anime-tititöötti-räyhää, mikä lienee joko "uskollisuutta peleille" tai hätähuuto vieroitushoitoa tarvitsevilta tekijöiltä. Katsoin kohtauksen uudestaan. Toistan: mitä helvettiä? On tässä energiaa, joo.

Pyrin varoittamaan lukijoita silloin, kun jokin hyvin tuntemani aihe on aloittelijalle tällaista soopaa, ja ehkä yritän vielä kovempaa ensi kerralla.


Keskiarvo 11 jakson jälkeen:


< Jakso 2-1

Katsottu: Netflix