Arcane: League of Legends 2-1: komeimpien puunaamojen paluu

Tämä on listalla, kun pitää selittää, missä mielessä animaatiot yhä yrittävät uutta näyteltyyn kamaan verrattuna. Kolme vuotta 1. kauden jälkeen paha silmäni luokittelee hahmot puiseviksi mutta kehittyneiksi sellaisiksi tunneilmaisua ajatellen, ja päälle on heitetty vakuuttavasti partikkeleita, filttereitä ja discovaloja. Komeaa on, kunhan "iho" ei kuulu minimivaatimuksiimme. Vertailun vuoksi: ensimmäiset animaatiohahmot olivat pelkkää ihoa ja ensimmäiset ajattomat sellaiset vakuuttivat, että ihosta koostuvalla haitarilla on massa.

Kaikki otetaan vakavasti. Vaikken muistaisi nähneeni useimpia pölkkyjä, heillä varmasti on taustatarinatkin. On scififantasiatööttiä joka saumassa. Aseiden kehittely ei vaikuta terveeltä tavalta ratkaista rikkaiden ja köyhien konfliktia. Erisnimi tai useampi kuoli, joten hautajaisia pukkaa. Muistan Jinxin olevan Harley Quinn -tyyppinen tyttö, joka eteni 1. kaudella kohti kohtaloaan siskonsa Vi:n harmiksi, ja lunttasin wikistä, että huipennuksessa Jinx tusautti tärkeää tönöä tykillä.

Vi'llä on syitä lähteä eliitin kanssa siskoa jahtaamaan, mutta vanhemmista traumoista johtuen hän tarvitsee lisää syitä, joten tämä jakso on olemassa. 1800-luvun syvänmerensukeltajien ja moottorisahamurhaajan dramaattinen terrori-isku ansaitsee toki hänen huomionsa. Voi ei. Kun Vi vetäisee takataskusta 150 kilon mjölnirin, se jumittaa, eikä muutu heti singoksi.

Mm. jostakin pirun hexcoresta möliseminen on pelimäisempää / autistisempaa kuin varsinaisissa peleissä, väitän, koska työmuistissani oleva Dragon Age: The Veilguard osasi rytmittää ja perustella pimpelipompelin.


Keskiarvo 10 jakson jälkeen:


< Jakso 1-9

Katsottu: Netflix