The Bear 2-3 ja 2-4: Legoland opettaa donitsimiehelle mantelin paikan

Jos söisit abortoitua vasikkavatkausta mintunlehdillä, en keksi, mikset söisi myös omaa grillattua jalkaasi jalkasienellä. En kuitenkaan koe sitä häiriöksi, että kun Sydney-kokki tekee kaupunkikierroksen lihan sahaamisen ja hanhenmaksapalleroiden merkeissä, muistelen enemmän Hannibal-sarjaa kuin kanttarellien umamia. Hahmot ovat innostuneet jostakin muusta kuin elokuvien tekemisestä ja toteutus pyrkii yhä myymään sen.

Kun on alleviivattu taas, ettei pakkomielteinen Carmy ole varma, mitä ilo on, hän kokeilee uudelleen kommunikoimista ystävällisen lyylin kanssa, kun on pakkokin. Jakso olisi loogisempi, jos se pysyisi Carmyn seurassa, mutta tiedän, että kausien jaksot julkaistaan kerralla, ja toivon romaanimaista kerrontaa, joten oletettavasti tämä on looginen vaihe maistella mahdollisuuksia ja Carmyn luotettavuutta Sydneyn silmin. Carmyn oli tarkoitus osallistua hänen Hannibal-kierrokselleen.

4. jakso tarjoaa Marcus-leipurille tilaisuuksia ymmärtää hommansa oikein ja tehdä jotakin hienoa sielua tuhoamatta. Hänet lähetetään Tanskaan opiskelemaan mantelin työntämistä mönjään. Ei noin, sanoo herra mönjämanteli. Konflikti on hyvin hienovarainen. Myöhemmin kun molemmat mukavat miehet ovat rennompia, herra mönjämanteli kertoo tavanneensa lordi mönjämantelin ja hyväksyneensä, ettei hän koskaan työnnä mantelia mönjään yhtä kauniisti. Paremmiltaan voi oppia, vaikka pyrkisit olemaan paras versio vain itsestäsi. Somaa.

Marcus on Sydneytä märkäkorvaisempi. Hänelläkin on jo ollut pätemiseen liittyvää mielipahaa, ja hänen äitinsä on sairas, mutta hän on säyseä nalle, joten tässä miellyttää se tunne, että hyggestä voi saada otteen jo ennen kuin asiaa suositellaan vankilamielisairaalassa. Tunnen matkailun yhtä hyvin kuin kulinarismin, mutta tunnistan tunteen, kun jo ympäristönvaihdos tekee hiljaisen vaikutuksen.

Jaksojen pienet kärkevämmät hetket eivät pilaa mitään.


Keskiarvo 12 jakson jälkeen:


< Jakso 2-1 ja 2-2

Katsottu: Disney+