The Bear 1-3 ja 1-4: "toiminnallinen kauhudraama" muistaa olevansa komedia

Päähenkilö Carmy koettaa ymmärtää, miksi juoppo veli ampui itsensä, vaikka se on pienin aistimani mysteeri. Hösötys kuuluu asiaan ahtaassa kuppilassa. Tiuskiminen ei, joten asia yritetään korjata. Kun toinen tulokas Sydney yrittää pysyä suunnitelmassa, kyökissä 1600-luvulta saakka vaaninut noita sabotoi. Jos olisin Sydneyn tilanteessa, lävitseni virtaisi pullo kossua arkena ja tavarajuna sunnuntaina. Vertasin sarjaa toimintaan viimeksi, ja nyt väitän, että osuvasti ohjattu häslinki kutittaa samoja soluja kuin kauhu silloin, kun et halua katsoa jotakin, etkä lopettaa katsomista - jos et totisesti ottaisi tällaista työtä.

Ja tämähän on rento mesta verrattuna takaumien huippuravintolaan, jossa Carmy pätevöityi. Hän suhtautuu mopotukseen lunkisti. Sydneykään ei ole sokerista tehty, mutta kolmas jakso antaa elää epäkohtia ja toivon kipinöitä hänen näkökulmastaan simppelisti ja sympaattisesti.

4. jakso on kuin: komediasarjasta. Se tämä on. Kaikki on rauhallisempaa, riitelynkin jäädessä toverilliseksi. Carmy osallistuu taloudellisista syistä lastenkutsuille. En tiedä, johtaisiko loppuvitsi skandaaliin tosielämässä, mutta sitä käsitellään kuin missä tahansa tilannekomediassa. Tyylivirheiden tekeminen on puoliksi mahdotonta näin varhain, mutta huvittavinta on se, kuinka aiempi draama saa näkemään hömpässä synkkiä sävyjä. Kukaan ei kuole, mutta joku kysyy: kuoliko?

"Noitaa" käsitellään taas inhimillisemmin. Leipuri on symppis intoillessaan pullistaan "autistisesti" eli siten kuin on tarkoitus lafkan tasoa nostettaessa. Yritän välttää sellaisia kommentteja kuin "tämähän on hieno pohja paremmalle", mutta sitä tämä on, joten ehkä lakkasin elämästä hetkessä.


Keskiarvo 4 jakson jälkeen:


< Jaksot 1-1 ja 1-2 --- Jaksot 1-5 ja 1-6 >

Katsottu: Disney+