Taru sormusten herrasta: Mahtisormukset 2-4: Kaksi tornia kaipasikin Hagridia

Jouluna 2002 eli ennen pidennettyä trilogiaa (5/5) pidin enemmän Salaisuuksien kammiosta kuin Kahdesta tornista. Silppuisesta Kahdesta tornista löytyy mm. kohtaus, jossa parta vetäytyy pahuudesta parantuvan kuninkaan naamaan. No nyt on tv-sarja jonkun leffan tasolla.

On enttejä. On ilmeisesti myös enttivaimoja, jotka leffoihin mennessä ovat "hukkuneet". Viittaanko puuhun, joka imaisee yhden hahmon reikäänsä? En ole varma, mutta on erikseen kampaamolla käynyt puu.

Joku paha velho palaa ilmoittamaan, että hän ryhtyy hommiin itse. Hän on siis jo yhtä hieno hahmo kuin Thanos Age of Ultronin lopputekstikohtauksessa. Toisessa juonessa örkit marssivat ja kaatavat puita, joten visuaaliset täkyt muistuttavat siitä, mitä Saruman puuhasi Kahdessa tornissa. (Gríman kyynel puuttuu.)

Ja tornimaisesti neljässä juonessa kävellään eteenpäin. Hirviökohtaus on tahattoman koominen (piirrosmaisen kätevä), mutta ns. zombiet ajavat asiansa. Lopetus puristaa lyhyeen hetkeen sormusten merkityksen pohdintaa, lupausta tulevasta ja taas vaihteeksi visuaalisen makeilun ja musiikin yhteispeliä, joten kiva: kohtaus alleviivaa muun tyhjäkäynniksi, mutta muistin mistä nautin.

On myös pelätty Tom Bombadil, jonka Tolkien keksi ennen Hobitti-romaania. Jaksossa Bombadil on leppoisa erakko ja velhojen esimies, joka simppelisti auttaa tiettyä tulokasta. Romaanissa hän on vastaava virhe kuin mutainen kuokan kärki perunamuusissa: toki maata pitää kuokkia ennen muusia, mutta haarukalla mieluiten syön. Bombadil on heikompi hahmo trilogiassa kuin bombad general Jar Jar Binks on omassaan, mutta kaikki todistamani sokea viha (omani ja muiden) on jotenkin tehnyt molemmista herttaisia.


Keskiarvo 12 jakson jälkeen:


< Jakso 2-3 --- Jakso 2-5 >

Katsottu: Prime Video