The Decameron 1-8: johdonmukaisen vetelää pierua huipennuksen paikalla

Voi kiesus. Suunnitelmallista olisi esimerkiksi se, jos kartanoa himoitseva hahmo karkotettaisiin, ja myöhemmin paljastuisi, että hän on osa hyökkäystä kartanoon. Tässä sarjassa hahmo karkotettiin äsken. Hän istuu yhä pihalla. Armeija putkahtaa paikalle. Pari minuuttia myöhemmin mystinen hunnutettu hahmo saapuu kartanon porteille armeijan kanssa... Eli istuskelija päätti naamioitua ja ottaa kaksi askelta takaisin kartanon suuntaan.

Sarja on hetkittäin oudon painoton, vaikka sitä ajattelisi improvisoituna. Loogisin selitys lienee se, että kohtauksista improvisoitiin useita versioita, joten se on editoija, joka kirjaimellisesta dementiastaan johtuen ei pidä hahmoja kasassa, näyttelijöiden haettua eri sävyjä vilpittömällä innolla.

Kun rikkaat kerääntyvät rellestämään, suunnitelmallista olisi myös: palvelijat saavat tarpeekseen ja päätyvät osaksi talonpoikaiskapinaa. Yksi palvelija tavallaan toteutti tämän skenaarion, paitsi etteivät hänen tyhjästä tulleet toverinsa kapinoineet, vaan jäivät notkumaan taustalle. Nyt he toimivat sketsien tarpeettomina koristeina, kun se eri porukka hyökkää satunnaisesta syystä.

Se, että tämä on brändätty minisarjaksi, ei tarkoita nykyään mitään. En ole varma, kuoleeko tarpeeksi moni, jottei jatkoa tarvitse pelätä. Muutamat hahmot sopivat riitansa, koska niin sanotaan. Loppu.

Olipa sarja improvisoitu tai ei, se on siedettävää vaihtelua/ajanhukkaa sen tyylin ystäville. Huonous kuuluu asiaan.


Keskiarvo 8 jakson jälkeen ja arvosana kaudelle:


< Jakso 1-7

Katsottu: Netflix