Cobra Kai 6-1 ja 6-2: lempeä alku pätevimmän nostalgiapommin posahdukselle

Tämä sarja on koti. Kausi tuntuu hyvältä heti, kun hahmojen kemiat tekevät lämmittelystäkin hauskaa ja herttaista. Sarja on nostalgiaa, joka ylittää alkuperäisteosten laadun; joskus sarja on jopa leffoja leffamaisempi, kun kerronta on tehokasta, mutta kerrottavaa on niin paljon, että sisäinen logiikka ehtii avautua.

Senseit Johnny, LaRusso ja Chozen riitelevät yhteisen dojon nimestä, mutta muistavat filosofiansa. Oppilaat hautaavat kaunojen jämät ja kutsuvat mukaan kaverin, joka harhautui uskomaan pahaan karatekulttiin. Lopulliset sovinnot tapahtuvat sen verran nopeasti, että katsoin uudestaan edeltävät kohtaukset, mutta enpähän tylsistynyt.

Mainitsen "huippukohtana" sen, kun Johnny ostaa keskiaikaisen kirveen panttilainaamosta harjoitellakseen Rocky IV:n tyyliin. Hän viskaa myyjälle satunnaisen setelimytyn. Hän on korni leffahahmo, joka toivoo olevansa vielä kornimpi, mutta LaRusso on paikalla pyörittelemässä silmiä ja maksamassa kirveen todellisen hinnan, joten kohtaukseen, kemioihin ja maailmaan tulee uskottua.

Kansainvälinen turnaus on tulossa. Katala Kreese pakoilee lakia ja vaanii taustalla. Toisessa jaksossa tämä 80-vuotias ukko joutuu mielistelemään psykoottista mestariaan, joka oli 80 jo 60 vuotta sitten eli takaumassa. Kreese tahtoo luikerrella turnauksen taustapiruksi. No painipa ensin kobran kanssa viidakossa, kai, sanoo mestari metusalem. Nämä tyypit eivät opi. Sillä välin Johnnya ja oppilaita testataan: saako potkia, jos kiinteistönvälittäjä tai yliopiston mulkut aukovat? Edes fiktiossa ei, tai fiktiossa toki.

Jos hyvin käy, kolmesta viiden jakson ryppäästä koostuva viimeinen kausi huipentuu kolmesti puuroutumisen sijaan. Toisessa jaksossa mm. se on mukavan tehokasta, kuinka rahapulasta taas/yhä kärsivä Johnny hyödyntää sekä kroonista röyhkeyttään että uutta sisäsiisteyttään tunkiessaan väkisin LaRusson autokauppaan töihin.


Keskiarvo 52 jakson jälkeen:


< Jaksot 5-9 ja 5-10 --- Jaksot 6-3 ja 6-4 >

Katsottu: Netflix