Tuorein sisältö

Katson tämän kauden kustannustehokkaasti, mutta katson Mahtisormusten 2. kauden kaikki jaksot julkaisupäivinä. Se on tilanne kaksintaistelussa, jonka kumpikin voi yhä voittaa. House ylläpitää Game of Thronesin perintöä parissa mielessä, mutta 1. kausi jäi mieleen prologimaisena pikakelauksena. Sekä House että Mahti perustuvat prologimaiseen pikakelaukseen, mutta se ei saa näkyä.

Nyt lohikäärmesuvun sisällissota vasta alkaa. Mikään muistijälki ei auta valitsemaan puolta, mikä on Thrones-tason ominaisuus, kunhan pelurit kiinnostavat. On (muistaakseni) silmäpuoli banaani, ilmeetön mummo, jämäkkä alle nelikymppinen brittipukudraama-daami tai kaksi ja nilkein Doctor Who. Onko afroklaanin patriarkka hengissä? On. Suren sen ja Ser Otto Hightowerin unohtamista: sekoitin kai Oton kuolleeseen kuninkaaseen. Muistan nähneeni aiemmin myös miekkatuolia hallitsevan nuoren kuninkaan ja jalkafetissimiehen, eikä se ole täysin joutavaa, millä puolella kukakin on. Karismaa: on.

Brittidaami 1 (miekkatuolin tavoittelija) etsii todisteita taivaalta pudotetun poikansa kuolemasta ennen ylireagoimista, samaan aikaan kun daami 2 (nuoren kuninkaan äiti) yrittää pitää oman puolensa tempaukset hillittyinä. Muistan daamien olleen ystäviä, joten traagista: on.

Tekijätkin ovat verranneet lohikäärmeitä ydinaseisiin. Se on hienoa, ettei tämä tarkoita sitä, että sellaisten omistajat ryhtyisivät heti silmittömästi räiskimään niillä: mm. kauppasaarto stressaa asianomaisia, ja on suora selitys, jonka mukaan kruunu nostaa veroja ruokkiakseen lohikäärmeitä enemmän, jos niiden aktiivisuus lisääntyy. Kaikella on väliä.

Selkeästi pieleen menevä eli hitusen turhauttava salamurhaoperaatio jakson lopussa menee läpi elämyksellisenä kerrontana, koska ei ole selvää, miten se menee pieleen. Lupaavampaa on se, ettei jakson ns. kuiva kama pölise. Rakastin Thronesia loppuun saakka mutta tämän sarjan alkua en.