Star Wars: The Acolyte 1-4: Joonas Suotamon uusi wookiee käy kääntymässä (kuvainnollisesti; täyskäännökselle ei ole aikaa)

Jedit kommentoivat paria kirjaimellista puukotustapausta lähes kirjaimellisesti näin. Jos kyse olisi äärisitheistä, he olisivat kyllä jo huomanneet sen. Puukottajassa saattaa olla vielä hyvää, sillä jedit tuntevat tyypin henkilökohtaisesti. Nämä ovat kuitenkin sen verran kiusallisia tapauksia, ettei eduskuntaa kehtaa tästä informoida, jos tämän voisi vaikka lakaista maton alle. Keskeisin ero tosielämän politiikkaan on siis se, että valikoitujen jedien perimmäiseen hyvyyteen on mahdollista uskoa.

Suomalainen wookiee on seuraavana puukottajan listalla. Jeditkin tietävät sen, joten kaikki painelevat pöheikköplaneetalle. Se on viittä vaille farssimaista, että hädin tuskin tuntemamme puukottaja harkitsee puolen vaihtamista jo ilman suostuttelua, mutta se on nieltävissä, että hän on kiinnostuneempi siskostaan kuin hämärästä esihenkilöstään. Ei tästä voi mitään mieltä olla, kun jakso kestää 25 minuuttia ja jää kesken heti kun jotakin oikeasti tapahtuu.

Joutessani vaihdan viimeksi käyttämäni sanamuodot kohteliaammiksi. Katsojan ei tarvitse olla allerginen Star Warsin esiosaelokuvien tyyliselle kerronnalle haukotellakseen, kun näinkin lyhyt jakso laahaa, mutta jos katsojalla on esiosakiima kuten minulla, on yhä syitä odottaa koko totuutta tarinasta. Vedän takaisin myös sen väittämän, että kaikki tällaisia monikulttuurisia / naisvetoisia sarjoja arvostelupommittavat henkilöt ovat inceleitä ja apinoita, sillä unohdin mainita itseään kunnioittavat venäläiset botit.


Keskiarvo 4 jakson jälkeen:


< Jakso 1-3 --- Jakso 1-5 >

Katsottu: Disney+