Invincible 2-1: multiversumi on vastaava määränpää supersankareille kuin wc-pönttö porsaille

Invinciblessä on samaa viehätystä kuin Marvelin Ultimate-sarjakuvissa vuosituhannen alussa. Kaikki sama tehdään uudestaan, mutta nykyhetken ehdoilla, tositarkoituksella ja ilman tarpeetonta painolastia: siten, ettei tulokkaan eikä konkarin tarvitse tuntea itseään typeräksi. Ultimate-jatkumo kaatui lopulta kasvavaan edgelord-asenteeseen. Invinciblen toinen kausi alkaa sujuvasti, mutta siitä en pidä, että vaihtoehtoisilla todellisuuksilla leikitään jo nyt, sillä se on ensimmäinen kyltti tiellä kohti hautausmaata. Kun kaikki on mahdollista, millään ei ole väliä.

Toisessa todellisuudessa superteini Invincible liittoutui katalan faijansa Omni-Manin kanssa ja valtasi maailman. Kuka oikeasti haluaa tietää, miltä se olisi näyttänyt, kun mielikuvituskin on keksitty? Varsinainen pointti on se, että todellisuuksien välillä matkaava tiedemies Angstrom Levy juonittelee, mikä on uhkaavaa heti, vaikka hän vakuuttaa tarkoittavansa hyvää. Levy on selkeästi mukaelma Kang valloittajasta. Positiivinen katsoja intoilee, että nyt sittenkin saamme sen tarinan, jonka Marvel-elokuvat ehkä peruvat, koska Ant-Man 3 floppasi ja Kangin näyttelijä riehui vapaa-ajalla. Kyynisempi toteaa, että ei jumalauta taas. Jos Kang uhkaa multiversumia yhdessä laatuanimaatiossa, eikö sen nimi voisi olla Spider-Verse?

Piirrossarja on paikoin luonnosteltu verrattuna esim. Dostojevskiin, muttei esim. Marvelin uusimpiin, aikaa hukkaaviin ja sitten käänteitä ilmoitusluonteisesti ulostaviin näyteltyihin sarjoihin. Invinciblen jaksot ovat pidempiä. Tasapaino on ratkaisevasti parempi, kun pääjuonen rivakan kuljettamisen ja siihen liittyvän huipennuksen sivussa on aikaa huomioida arkiset murheet ja mm. tapella jättiläistä vastaan, mikä sallii käsitellä muitakin sankareita. Verisyys on sivuseikka. Vilkaisen lähiaikoina miten kiitelty X-Men '97 -sarja vertautuu tähän.


Keskiarvo 9 jakson jälkeen:


< Jakso 1-8 --- Jakso 2-2 >

Katsottu: Amazon Prime