Shardlake 2/4: mestarietsivä koettaa murhata itsensä suonsilmäkkeellä

Mitä jää, jos epämuodostuneen etsivän eksoottiseen karismaan tottuu? Kun enemmän tai vähemmän kuvainnollisesti lyön pääni seinään ja keskityn, näen alkuperäisen kirjailijan tosiaan pohtineen Englannin poliittista uskonpuhdistusta 1500-luvulla ja todennäköisesti rakentaneen lajityypin sisällä kunnioitettavan Vares-juonen. Käytännön toteutus on keskinkertaista; ei huonoa, mutta paikoin hieman onttoa tai ilmoitusluonteista. Jos Shardlake ulisisi "yhyy, kalunikin on vinossa", olisin kiinnostuneempi tästä kuin esim. Dan Brownin tuotannosta, joten on loogista simuloida kiinnostusta muuhun, kun repliikki on 0,3% todennäköisyydellä tulossa.

Shardlake tutkii pään irtoamista luostarissa. Mukaan pakotettu keikari on Watson hänen Sherlockilleen, Aasi hänen Shrekilleen tai jotain mutkikkaampaa. Keikari kehtaa tylyttää Jumalan miehiä siitä, että he vain piileksivät ja panevat kaljaa köyhien kärsiessä. Raha on kuitenkin menossa rahan luo, jos keikarin vakaa aikomus lopettaa koko murhaluostari toteutuu.

Uskontopolitiikasta kärsinyt munkki tylyttää Shardlakea pyrkyriksi, joka kiistää tosiasiat Sean Beanin näköisestä esimiehestään, joka on lähellä vallan huippua. Shardlaken inhimilliset heikkoudet näkyvät kiintoisasti muillakin tavoilla kuten piilevinä alemmuudentunteina - ja "toimintakohtauksessa", jossa Shardlake yrittää huvikseen hukkua suohon. Pilottijaksokaan ei koettanut esitellä häntä erehtymättömänä nerona, mutta hän pyrki myymään itsensä sellaisena uudessa tilanteessa loogisesti.

Yksi hysteriaan taipuvainen herra tahtoo karkuun, ja Shardlakella on vaikeuksia puhua kuumeiselle todistajalle, joten lisää ruumiita tulee.


Keskiarvo 2 jakson jälkeen:


< Jakso 1/4 --- Jakso 3/4 >

Katsottu: Disney+