Fallout 1-7: väkinäisempi vääntäytyminen kohti eeppistä (?) huipennusta

6. jakso eteni terävästi kohti jonkinlaista huipennusta. 7. jakson asiasisältö ei koettele uskoa siihen, mutta jakso on heikoin tähän mennessä: kankea ja pakotettu kohtauskokoelma muistuttaa kaikesta olennaisesta vailla jaksojen 5 ja 6 rytmiä ja runoutta.

Mutanttibunkkerin salajuonet kytkeytyvät roistoon, joka kidnappasi Lucyn isän, mutta: Lucy ylireagoi nykyhetkeen. Lucy ajetaan ulos, mikä on antikliimaksi vitseistä huolimatta. Joutessaan Lucy ja ritari jatkavat irtopään etsimistä, joten sarja vaivautuu kertomaan, mitä pään nykyinen haltija säätää. Hänen jalkansa murskattiin pari jaksoa sitten, mitä näyttelijä ei osaa myydä.

Takaumat vakuuttavat, että kidnappaajan historiasta ja zombien vaimosta paljastuu jotakin ihan kohta... Lucyn veli oppii bunkkeri 31:stä jotakin ihan kohta. Ritarin valheet paljastuvat hänen esimiehilleen ihan kohta. Jakson lopussa Lucy on vapaa toimittamaan irtopään kidnappaajalle. Veikkaan sen tapahtuvan 4. kaudella tai ehkä sittenkin ihan kohta. Tavallaan tämä on johdonmukaista, mutta tämä ei ole järin elämyksellistä, kun rytmi on mitä sattuu ja hahmot teleporttailevat visuaalisesti erityylisistä maisemista toisiin päätyäkseen ideaalisiin asemiin.

Pidin hölmöistä jutuista. Aloin lämmetä Lucyn ja ritarin piirroselokuvamaisen naiiville romanssille, koska he ovat perustellusti ja erilailla naiiveja, ja kyseenalaista todellisuudentajuani viehättäisi se, jos he pitäisivät kiinni tästä yhteydestä kehittyessään hahmoina.


Keskiarvo 7 jakson jälkeen:


< Jakso 1-6 --- Jakso 1-8 >

Katsottu: Amazon Prime